Maskame Estelle: DIMILY - Did I Mention I Love You?

DIMILY kertoo Edenistä, jonka isä ei ole pitänyt tähän yhteyttä kolmeen vuotta, mutta saa kutsun viettää kesän isän ja tämän uuden perheen luona Los Angelesissa. Päästessään perille hän tutustuu uuteen perheeseensä ja yllätyksekseen perheen lapset eivät olekkaan aivan pieniä, vaan mukana on hyvännäköinen vuotta vanhempi Tayler, joka ajaa Edenin ajoittain repimään hiuksia. Kuitenkaan Eden ei voi olla huomaamatta vetoa joka heidän välillään on.

Luin Helsingin Sanomista Maskamen haastattelun, ja lähdin samana iltana tutkimaan kyseistä teosta enemmänkin. Päädyin siihen, että haluan lukea teoksen, mutta halusin nähdä, millaista kieli on joten halusin lukea englanniksi. Ongelmana oli, että olin jo lukenut näyttee englanniksi ja koukussa olin, mutta jos tilaisin niin kestäisi kauan saada kirja. löysin ratkaisun! Luin teoksen E-kirjana (ostin Adlibriksestä 2€), joten pääsin heti lukemaan!

Ymmärrän, että nähdään omalla tavallaan kutkuttavana ja kielletyltä rakastua puoliveljeen. Minulle kuitenkaan tässä ei ole ongelmaa, sillä he eivät ole verisukulaisia, joten minusta ei ole kyse insesmistä. Mutta kyseenalaistan sitä, että miksi naisen täytyy aina iskeä silmänsä siihen kusipäähän tai kiellettyyn... Onko kaikilla ajatus, että voin muuttaa/auttaa häntä?

Pidin kirjan tapahtumapaikoista ja siitä, kuinka Eden vertasi Losia ja kotikaupunkiaan. Kirjassa oli myös viittauksia nykypäivän pop-kulttuuriin ja ruokiin. Luin kirjaa mielellään ja hahmojen seksuaalisuutta oli kuvattu hyvin. Sain pienen kutituksen vatsanpohjaan lukiessani cuddle kohtauksista, mutta jotenkin ne jäivät vaisuiksi. Kirjan lopussa on minua suuresti ärsyttävä klisee, jota en nyt paljasta, mutta se ärsytti. Toisekseen kirjan loppu tulee kuin seinä ja epilogi skippaa piiitkän aika hypyn, ja kerrataan vaan että noh näin tapahtui.

Täytyy sanoa, että ymmärrän, miksi teos on iskenyt niin moniin nuoriin, mutta ensimmäistä kertaa itselleni tuli olo, että en kuulu enää kategoriaan teini tahikka nuori. Ennen ei ole ollut sitä ongelmaa, että en kykenisi samaistumaan päähenkilöön tai nuortenmaailmaan. Olen jotenkin aina ollut ulkona sosiaalisista iventeistä, koska olen mieluummin ollut sohvan nurkassa nenä kirjassa. Siksi ehkä kirjan nuorison maailman läjähtäessä kasvoille oli kuin kylmää vettä olisi niskaan heitetty.

Maskame luo nuorenakirjailijana uskottavan nuortenmaailman, jossa nuortenparisuhdeongelmat ovat rakennettu hyvin ja motiivit löytyvät. Esimerkkinä Tylerin tyttöystävän mustasukkaisuus ja omistushalu, jolle löytyy selitys. Toisaalta taas voi vain todeta, että kirjassa on paljon mielenterveysongelmia ja huumeidenkäyttöä, joista jälkimmäisestä en pitänyt ollenkaan... Ainut asia joka tuli kunnolla mieleen on, ettei raha tuo aina onnea. Ja vaikka sanotaan ettei menneisyydellä ole merkitystä, niin joskus se vaikuttaa peruuttamattomasti nykypäivään.

On manga nimeltä Cherry Juice, jossa on melko samankaltainen tilanne, mutta puolisisarukset ovat tunteneet kauemmin ja heillä on yhteinen koulu ja kaverit. Manga kertoo heidän suhteestaan ja miten se kehittyy sisaruus suhteesta muuksi. Pidän kyseisestä mangasta paljon ja siihen verrattuna kirjan tapahtumat tulevat liian nopeasti ja Edenin sekä Taylerin suhteet tuntuvat pinnallisilta ja kylmiltä. Aion kirjoittaa Cherry Juicesta tänne myöhemmin!! Ei saisi verrata >.<

"It was your ass that gave it away"- Tayler

Arvostelu: <3<3<