Rick Riordan: Magnus Chase and the Sword Of Summer

Magnus Chase on 16- vuotias, ja hänet halutaan hengiltä. Mikäs sen mukavampaa kuin juhlia syntymäpäiväänsä yrittäen pysyä hengissä, yrittää löytää tuhansia vuosia kadonneena oleva miekka, ettei koko maailma mene poof ja maailmanloppu kolkuttele ovella. Tuo on kaikki mitä voi sanoa juonesta olematta liian pitkä ja spoileroimatta koko juonta.

Miksi aina ihastun iki hyviksi kirjojen antagonisteihin... Pidin todella paljon Lokista ( ja hänen tyttärestään) niin hetkinä, kun hän esiintyy. Se myös tarkoituksellista, että Lokista pidetään, onhan hän mestari puhumaan, mutta samalla tavalla, kuin pidän Jokerista ja Harley Quinnistä pidin myös Lokin hahmosta, ja se muistutti omalla tavallaan Jokeria. Heitä kumpaistakin risoo täydellisyys ja asiat, joiden sanotaan olevan mahdottomia.

"The gods don't even pretend to deal in good and evil. Magnus. 

It's not the Aesir way. Might makes right." -Loki 

Täytyy sanoa, että en aivan hirveästi pitänyt kirjan Viikinki jumalista ja välillä tuntui, että Loki on ainoa jumala, jolla aivosolut eivät vielä kokonaan ole harmaantuneet, vaan että hän on ehkä ainut, joka vielä niitä käyttää. Kirja tarjosi paljon mielenkiintoisia jumalia, mutta jotenkin he tuntuivat laiskoilta ja hieman pölyttyneiltä, jos näin voi elävistä jumalista sanoa.

Mainittakoon myös Ratatosk orava jumala :3 Tässä hänestä lause, joka saa ehkä pelkäämään oravia.

"The squirrel's battle cry pierched my eardrums. A thousand insults were packed into that one sound, all of them invading my brain, drowning out any rational thought." 

-Magnuksen mietteitä Ratatoskristä.

Omalla tapaansa minua ärsytti, että jo näin aikaisessa vaiheessa sarjaa yhdistetiin eri mytologioiden maailmat. Omalla tavallaan on vaikea kuvitella, miten ne toimivat yhteen, mutta odotan innolla selitystä ja sitä, miten esimerkiksi selitetään sielujen siirtyminen tuon puoleiseen.

Kaiken kaikkiaan nopea tempoinen teos, joka vetää mukaansa, ja tuo Viikinki jumalat lähelle ja tutustuttaa vaikeaselkoisen mytologian selkeästi lukijalle. Itselleni on aina ollut vaikea ymmärtää eri tuon puoleisia sekä yhdeksää eri maata saatika muistaa niiden kaikkien nimiä, mutta tämän kirjan avulla muistan Midgardista Musppelheimiin sekä kuinka Yggradsil = maailmanpuu niin sanotusti toimii.

Päähenkilömme on ihana neljättä seinää rikkova puolijumala Magnus. Oli ihanaa, että Riordan oli valinnut vähemmän tunnetun jumalan (Siltikin erittäin tärkeän sellaisen) Magnuksen isäksi, ja näin ollen rikkoi oman tyylinsä laittaa pääjumalia päähenkilöidensä verilinjoihin. Magnus on siinä mielessä upea henkilö, että hän poikkeaa paljon tavallisesta päähenkilöstä. Hän on elänyt kovaa elämää ja joutunut kulkemaan osittain yksin vaikeitakin aikoja elämästään, mutta on ihanaa nähdä, kuinka hän saa perheen ympärilleen ja ei siltikään muutu nössöksi, vaan pitää omasta omintakeisesta persoonastaan kiinni.

"Something in my chest curled up and died - 

possibly my hope that there was any kind of justice in the universe" - Magnus

Arvostelu:<3<3<3<3<

Maskame Estelle: DIMILY - Did I Mention I Love You?

DIMILY kertoo Edenistä, jonka isä ei ole pitänyt tähän yhteyttä kolmeen vuotta, mutta saa kutsun viettää kesän isän ja tämän uuden perheen luona Los Angelesissa. Päästessään perille hän tutustuu uuteen perheeseensä ja yllätyksekseen perheen lapset eivät olekkaan aivan pieniä, vaan mukana on hyvännäköinen vuotta vanhempi Tayler, joka ajaa Edenin ajoittain repimään hiuksia. Kuitenkaan Eden ei voi olla huomaamatta vetoa joka heidän välillään on.

Luin Helsingin Sanomista Maskamen haastattelun, ja lähdin samana iltana tutkimaan kyseistä teosta enemmänkin. Päädyin siihen, että haluan lukea teoksen, mutta halusin nähdä, millaista kieli on joten halusin lukea englanniksi. Ongelmana oli, että olin jo lukenut näyttee englanniksi ja koukussa olin, mutta jos tilaisin niin kestäisi kauan saada kirja. löysin ratkaisun! Luin teoksen E-kirjana (ostin Adlibriksestä 2€), joten pääsin heti lukemaan!

Ymmärrän, että nähdään omalla tavallaan kutkuttavana ja kielletyltä rakastua puoliveljeen. Minulle kuitenkaan tässä ei ole ongelmaa, sillä he eivät ole verisukulaisia, joten minusta ei ole kyse insesmistä. Mutta kyseenalaistan sitä, että miksi naisen täytyy aina iskeä silmänsä siihen kusipäähän tai kiellettyyn... Onko kaikilla ajatus, että voin muuttaa/auttaa häntä?

Pidin kirjan tapahtumapaikoista ja siitä, kuinka Eden vertasi Losia ja kotikaupunkiaan. Kirjassa oli myös viittauksia nykypäivän pop-kulttuuriin ja ruokiin. Luin kirjaa mielellään ja hahmojen seksuaalisuutta oli kuvattu hyvin. Sain pienen kutituksen vatsanpohjaan lukiessani cuddle kohtauksista, mutta jotenkin ne jäivät vaisuiksi. Kirjan lopussa on minua suuresti ärsyttävä klisee, jota en nyt paljasta, mutta se ärsytti. Toisekseen kirjan loppu tulee kuin seinä ja epilogi skippaa piiitkän aika hypyn, ja kerrataan vaan että noh näin tapahtui.

Täytyy sanoa, että ymmärrän, miksi teos on iskenyt niin moniin nuoriin, mutta ensimmäistä kertaa itselleni tuli olo, että en kuulu enää kategoriaan teini tahikka nuori. Ennen ei ole ollut sitä ongelmaa, että en kykenisi samaistumaan päähenkilöön tai nuortenmaailmaan. Olen jotenkin aina ollut ulkona sosiaalisista iventeistä, koska olen mieluummin ollut sohvan nurkassa nenä kirjassa. Siksi ehkä kirjan nuorison maailman läjähtäessä kasvoille oli kuin kylmää vettä olisi niskaan heitetty.

Maskame luo nuorenakirjailijana uskottavan nuortenmaailman, jossa nuortenparisuhdeongelmat ovat rakennettu hyvin ja motiivit löytyvät. Esimerkkinä Tylerin tyttöystävän mustasukkaisuus ja omistushalu, jolle löytyy selitys. Toisaalta taas voi vain todeta, että kirjassa on paljon mielenterveysongelmia ja huumeidenkäyttöä, joista jälkimmäisestä en pitänyt ollenkaan... Ainut asia joka tuli kunnolla mieleen on, ettei raha tuo aina onnea. Ja vaikka sanotaan ettei menneisyydellä ole merkitystä, niin joskus se vaikuttaa peruuttamattomasti nykypäivään.

On manga nimeltä Cherry Juice, jossa on melko samankaltainen tilanne, mutta puolisisarukset ovat tunteneet kauemmin ja heillä on yhteinen koulu ja kaverit. Manga kertoo heidän suhteestaan ja miten se kehittyy sisaruus suhteesta muuksi. Pidän kyseisestä mangasta paljon ja siihen verrattuna kirjan tapahtumat tulevat liian nopeasti ja Edenin sekä Taylerin suhteet tuntuvat pinnallisilta ja kylmiltä. Aion kirjoittaa Cherry Juicesta tänne myöhemmin!! Ei saisi verrata >.<

"It was your ass that gave it away"- Tayler

Arvostelu: <3<3<