Jenny Han: To all the boys I've ever loved before

Lara Jean on aina ollut omissa mielikuvitusmaailmoissaan ja ihastunut poikiin, jotka ovat hänen tavoittelemattomissaan. Näihin kuuluu Peter, joka on koulun suosituin poika ja aina varattu, eräs homoseksuaali, kirkkoleirin sankari, rikas poika, sekä hänen siskonsa poikaystävä. Kaikille heille hän on kirjoittanut kirjeen rakkauden päätyessä. Hän on purkanut sydämmensä kirjeisiin, mitä on heissä nähnyt ja mikä sai rakkauden sammumaan. Kirjeitä ei ole tarkoitettu kellekkään muulle kuin hänelle itselleenvarsinkaan pojille. mutta joku laittaa kirjeet postiin ja ne päätyvät kaikille pojille joita hän koskaan on rakastanut.

Tästä seuraa hullun mylly, ja säilyttääkseen (menettääkseen) kasvonsa siskonsa poikaystävän edessä hän hyppää ensimmäisen tutun kaulaan ja se sattuu olemaan Peter. Tästä seuraa väärinkäsitysten ja sattumusten sarja, joka johtaa Lara Jeanin ja Peterin feikki suhteeseen. Mitäköhän sitten tapahtui?

Lara Jean on vähän omissamaailmoissaan oleva tyttö. Hänellä on huikea mielikuvitus, ja hän tuntuu hikipinko siskoonsa Margottiin verrattuna vähän höpsöltä, jopa pikkusisko Kitty osaa olla tomerampi kuin tämä, vaikka onkin lapsellinen. Kirjassa ei ensi alkuun edes tajua, että Lara Jean on ihastunut vain poikiin joita ei voi saada. Tämä tulee mielenkiintoisena faktana erään riidan aikana. Vaikka vaikuttaa sitlä, kuin Lara Jean osaisi myös tehdä asioita eikä vain ajatella niitä, loppujen lopuksi hän on pelokas hahmo ja pelkää omista maailmoistaan pois siirtymistä.

Peter oli hauska hahmo. Hän ei ollut tyypillinen poikaystävä ja no eihän hän edes oikeasti ole Lara Jeannen poikaystävä. Peterissä ensialkuun on vain tavallisen urheilijapojanpiirteitä kuten puolikas virne, joka on kuin liimattu naamaan. Kuitenkin taustojen alkaessa selvitä on mielenkiintoista, millainen hän halutessaan voi olla.

Kirjailijalla on kyllä hallussaan asujen kuvailu sekä ruokien kuvailu. Vesi herahtaa kielelle kun lukee tätä kirjaa. Toinen missä Kirjailija on hyvä niin ihmisten kuvailussa. Hän osaa upeasti rakentaa ihmiselle menneen ja nykyisyyden. Hän saa kaiken tuntumaan uskottavalta. Ainoa ongelma kirjaa lukiessa minulla kuitenkin oli, että Lara Jeanin perhe eli hyvin vauraasti siihen nähden, että heidän äitinsä on kuollut ja isä työskentelee kätilönä. En vain tiedä kuinka paljon Amerikassa siitä työstä maksetaan.

Perhe suhteiden rakentaminen on luonnistunut kirjassa hyvin, ja rakkaussuhteen muodostuminen tapahtuu kuin pikku hiljaa. Ensin kielletään sitten hyväksytään. Kuitenkaan en huomannut henkilökemioiden kipinää. Toivoin, että se olisi vain alussa, mutta tilanne ei minusta muuttunut. En myöskään pitänyt tyypillisestä Amerikkalaisesta teinidraaman sävystä, joka kirjan lopussa oli. Loppu tuli kuin rysäyksessä, mutta liian nopeasti. Luin nimittäin kirjan putkeen niin, että lopetin sen viideltä aamulla, eli oli hyvä kirja.

Rakastin ja vihasin kirjan loppua. Se on niin epämääräinen ja jättää lukijalle valinnanvaraa, että miten kirja päättyy. Se on omalla tavallaan raivostuttavaa, sillä mitä vain voi siitä seurata, mutta toisaalta ihanaa kun saa käyttää omaa mielikuvitusta ja luoda oman täydellisen loppunsa.

"Hey, I'm sorry I didn't show up on your doorstep with flowers and profess my undying love for you, Lara Jean, but guess what, that's not real life. You need to grow up," -Peter

Kyseisessä quotessa on raaka totuus meille kaikille. Ei se rakkaus tule ovelle, vaan sitä vastaan täytyy mennä.

Arvostelu: <3<3<3<

ps. kirjan kannesta ei löydy kustantajalta kuvaa, joten en voi sitä laittaa.