Rosamund Hodge: Cruel beauty

Tarina kohtalosta, vihasta ja rakkaudesta. Nyx on kasvatettu lapsesta saakka demoni kuninkaan vaimoksi ja murhaajaksi. Nyx on oppinut vihaamaan kohtaloaan ja peittämään tunteensa. Hän ei voi kuitenkaan mitään häntä kalvavalle kateudelle. Hänen siskonsa on ollut aina turvassa ja suojassa, eikä hänen ole koskaan tarvinnut huolehtia mistään, kuten tulevan sulhasensa murhasta. Hääpäivän koettaessa ja hänen menessä lumottuun linnaan, joka jatkuvasti muuttaa muotoaan on keinot vähissä, kun pitäisi löytää kuolemattomaksi julistetun demonin heikkous.

Tämä on uudelleen kerronta  kaunottaresta ja hirviöstä. Kirja on lumoava ja linna on mitä ihmeellisin. Tarina kantaa hyvin ja ottaa huomioon lukijansa. En voinut olla rakastumatta Nyxiin, joka ei muiden YA romaanien päähenkilöiden lailla ollut täydellinen ja vihaa kantamaton. Nyx on kateellinen ja jääräpäinen, mutta kuitenkin osaa käyttää omaa päätään. Mitä Nyx oppii, niin viha ja rakkaus kulkevat käsikädessä, ja niiden raja on hiuksen hieno.

Oih! Rakastin Demoni lordia! Hän on häijy, ilkeä ja kiero, mutta kuitenkin hän on kaikessa kauheudessaan oikeudenmukainen. Ihmiset tulevat ja pyytävät häneltä palveluksia ja demoni tekee sopimuksen. Usein sopimus päättyy ihmisen osalta huonosti, ja sen vuoksi demonia vihataan, koska hän "huijaa". No mutta mietitäänpäs. Nämä ihmiset jotka tulevat pyytämään palvelukisa. He pyytävät toisen ihmisen vaimoa, he pyytävät murhaa ilman, että heidän käsiään liattaisiin. Ihmiset pyytävät mitä itsekkäimpiä asioita miettimättä muita. Ahneudessaan ihmiset suostuvat kauppoihin, vaikka tietävät sen koituvan kohtaloksi. Ihminen on sokea omille heikkouksilleen.

Pidin linnasta, koska se oli aina erillainen. Kuvaukset huioneista olivat kauniita ja mitä kiehtovimpia. Kirjasto oli ihastuttava ja linnan paljastaessa salaisuuksiaan pala palalta ja asian valaistuessa tuli vain tyrmistys. Kamaluudessaan se on ovelaa. Ihmisen heikkous on todella suurta, ja pelko on niistä suurin.

Demonin ja Nyxin suhde oli ihana. Nyxin puolelta se oli täyttä vihaa, mutta demonin puolelta mielenkiintoa. Nyxin kuitenkin ymmärtäessä, että vaikka hänet on kasvatettu tappamaan, hän voi tehdä omat päätöksensä. Hänen ei tarvitse kuunnella enää kuin itseään. Hänen ei tarvitse olla kohtalon orja.

Kirjasta haluaisin sanoa vielä, että se vei täysin mukanaan. Luin sen yhteen syöttöön, ja minulla meni kolmeen yöllä, nukahdin ja heräsin yhdeksältä lukemaan kirjan loppuun. Kirjan maailma tempaisee mukaan ja henkilöhahmot ovat samaistuttavia. Kirjan kansi on ainutlaatuinen! Kirja on kaikenlisäksi yksi osainen! Toinen osa on samassa maailmassa, mutta henkilöhahmot eivät tapaa tai liity toisiinsa. Eli välitytään tältä trilogia villitykseltä!

"But we'll pretend we know how to love." -Nyx

Arvostelu: <3<3<3<3

Tähän kirjaan minusta sopii Chisun kappale kohtalon oma, koska tarinassa Nyx oppii oman kohtalonsa ja sen tempaukset ja ettei tämän täydy olla niiden orja.