Eli en siis ole aiemmin Murakamin teoksia lukenut. Tämä on osittain johtunut siitä, että tutut ovat sanoneet sen olevan todella raskasta ja kyynistä. Omalla tavallaan tämä pitää paikkansa, mutta se on jollain ihmeellisellä tavalla myös vapauttavaa. Hän on loistava kirjoittaja, ja vaikka ensimmäinen osa on runsaat neljäsataa sivua niin kirja meni vauhdilla. Tosiaan lukenut vasta 1 osan en osaa 2, vaikka se samoissa kansissa onkin.

En halua spoilata mitään, mutta pakko on sanoa että paljon kysymyksiä jäi auki. Ihan liikaa.
Rakastin Murakamin rytmiä sitä soljuvuutta, mitä Murakamin tekstissä on. Kirjan rytmi määrittyi hyvin henkilönvaihdoksen avulla, jossa vuorotellaan Aomamen ja Tengon välillä. Täytyy kyllä myöntää että viihdyin paremmin Aomamen tarinassa ja hän oli minusta erityisen mielenkiintoinen hahmo ja pidin siitä miten hänen näkökulmastaan asiat näyttivät niin erilaiselta. Hieman laskelmoivilta ja kylmiltä niin erilaisilta kuin omani, mutta silti niissä oli jotain hassua lempeyttä.
Täytyy vielä sanoa, että pelottaavaa oli se, kuinka hyvin Murakami käytti kerronnan näkökulman vaihdosta hyväkseen ja loi sillä uhkaavan tunnelman. Maailman poikkeavuudet olivat pelottavia ja silloin lähti kiinnittämään huomiota kaikkeen poikkeukselliseen, joka aiheutti suorastaan pelkoa, vaikkei tämä mikään kauhu kirja ole.
Pidän siitä kuinka Murakamin teksti on niin filosofista. Omalla tapaansa kirjan henkilöhahmot miettivät omaa olemistaan ja merkityksiä ja tuntuu ihmeelliseltä, kuinka tarkkoja havainnot ovat, ja kuinka ne reflektoivat omaa elämää. Omalla tapaani löysin omaan elämääni quoteja ^.^
Arvostelu:<3<3<3<3
"Jos pystyy rakastamaan koko sydämestä edes yhtä ihmistä, elämä on pelastettu.
Vaikka ei voisikaan olla yhdessä sen ihmisen kanssa." -Murakami