maanantai 6. helmikuuta 2017

Geling Yan: Flowers of War

Olen selvittänyt syyn blogi taukouluun, ja se on yllättävää kyllä jokin pelko siitä, että on niin paljon rästissä, ja elämäni on opiskelun myötä täyttänyt niin monet hyvät kirjat, etten koe pystyväni kertomaan niistä tarpeeksi monin sanoin ja keinoin. Totesin myös, että koska tämä on oma blogi voin julkaista täällä mitä haluan, joten jatkossa tämä ei ainoastaan ole kirjablogi, vaan käsittelen myös pelejä joita pelaan, tv- sarjoja ja elokuvia. Kaikkea, mihin minulla on fiilis kirjoittaa. Olen pahoillani niille, joita kiinnostaa vain kirja aiheet, mutta kirjoista täällä kuitenkin enimmäkseeen kirjoittelen. Kertokaa mielipiteitä onko ajatukseni huono, vai pitäisikö minun laittaa erillinen blogi pystyyn?

Flowers of war kertoo toisenmaailman sodan aikaisesta Kiinasta, jossa länsimainen katolinen kirkko pitää yllä orpojen tyttöjen kotia ja koulua. Rauhan rikkoo kuitenkin turvaa hakevat Yangche joen kurtisaanit, jotka väkisin tulevat suojaan. Ongelmia kehkeytyy siveiden tyttöjen ja ilonaisten välillä, mutta mistä pitäisi olla huolissaan on japanilaisten armeija. Tytöt ovat saaneet kutsun juhliin.

Katsoin telkkarista yhtenä päivänä Flowers of warin elokuvasovituksen ja kun sain tietää siitä olevan kirja, halusin lukea senkin. Elokuva oli raaka ja joissain kohtia teki pahaa, mutta eri tavalla kuin kirjassa. Siinä missä elokuva mässäili enimmäkseen pikkutyttöjen raiskauksella ja paljolla määrällä verta, niin kirjan kuvaus fyysisestä kivusta oli vielä pahempi. Kun kertoja kuvaili kohtausta, jossa kiinalaisia sotilaita joukko teloitettiin ja kuinka hengissäselvinnyt esitti kuollutta huolimatta siitä, että häntä puukotettiin jalkaan oli jotain aivan käsittämättömän kuvottavaa.

Molemmat olivat omalla tavallaan hyviä. Mistä todella paljon pidin elokuvassa oli kohtaus, jossa kurtisaanit lauloivat koulutytöille. Se oli minusta kaunis kohtaus. Tämä ei tietenkään välity samalla tavalla kirjassa, jossa ei ole ääntä. Kirjassa taas pidin siitä, kuinka aikaa kuvattiin, ja kuinka silti tunne pysähtyneestä ajasta ei pidä paikkaansa. Jokainen tyttö aikuistuu omalla tavallaan omana aikanaan. Kirjassa pidin myös siitä, miten ihmiskohtaloita kuvattiin ja tottakai jokaisen kirjan mausteena toimii rakkaus. Tosin tässä kirjassa oli mukavaa vaihtelua, ettei rakkaus ollut se pää asia.

Mitä opin tämän kirjan avulla, niin sen että sodat ovat raakoja, ja on ymmärrettävää, että luottamus ulkomaalaisiin ei välttämättä ole mikään paras. Minusta oli tilanne mikä hyvänsä, esimerkiksi sota, niin raiskausta ei voi perustella vain olankohautuksella ja sanoa, että tämä on sotaa ja ihmiset eivät käyttäydy rationaalisesti. Teki siis pahaa.

Vieläkin suuremman kokonaisuuden, jonka opin, josta ei hiiskuta sanaakaa historian kirjoissa varsinkaan kouluissa tiedä sitten miksi, niin on Lohtunaiset. Kilisteleekö kelloja tämä nimi, titteli tahikka haukkumasana? Harvalla tekee ja en ennen tätä kirjaa ollut sitä tiedostanut ja vasta kirjan avulla lähdin selvittämään lisää. Japanin armeija piti toisenmaailmansodan aikaan lohtunaisia eli seksiorjia, joita he ottivat valloittamistaan maista. Suurin osa Kiinasta, Koresta ja Philippiineistä. Määrä pyörii 20 000-230 000 naista/lasta riippuen siitä kuka arvion on tehnyt. Ikä haarukaltaan ihan lapsesta ylöspäin. Näitä naisia raiskattiin monta kertaa päivässä. Tästä ei puhuta edes lukion historiassa. Meillä ei puhuta Aasian historiasta, sillä se ei tunnu koskevan meitä, vaikka sielläkin olisi niin paljon opittavaa. Ainoa asia mistä puhutaan on Hiroshiman pommitus. Minusta pitäisi puhua myös muusta. Minusta on väärin että näin isoon asiaan suhtaudutaan länsimaissa miltei olankohautuksella.

Arvio:<3<3<3<

3 kommenttia:

  1. Pitäisi varmaan itsekin lukea enemmän Aasian historiasta; siellä on tapahtunut vaikka mitä. Koulun historiantunneilta en muista oikeastaan mitään Aasiaan liittyvää eli aika nopeasti aihetta on sivuttu. (Tai sitten olen vain nukkunut tunnilla.)

    Blogisi suhteen olen sitä mieltä, että pelit ja tv-sarjat/elokuvat sopivat aivan hyvin kirjojen kanssa samaan osoitteeseen ^^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mielipiteestäsi ^^ Ja et ole nukkunut historian tunneilla. Ainoa mitä sanotaan on, että toisessa maailmansodassa Japani oli paha ja se pommitettiin. :D

      Minusta on tärkeää, että historiasta tiedetään mahdollisimman paljon, jotta siitä voidaan oppia. ^^ Eikä vain länsimaisesta historiasta!

      Poista
    2. Ja aivan ihanaa että löysit blogini ^^

      Poista