Anja Snellman: Lemmikkikaupan tytöt

Lemmikkikaupan tytöt oli kirja, jonka olisi halunnut sulkea ja jättää lukematta. Tai oikeastaan aihe on sellainen, jolta haluaisi sulkea silmänsä eikä haluaisi uskoa, että tällaista tapahtuu. Kyseessä on vaikuttava teos, joka ei kuitenkaan saanut minua kunnolla otteeseensa.

Jasmin on ihan tavallinen cheerleadingia harrastava tyttö uusi kouluvuosi edessään. Mitäköhän tänä vuonna tapahtuu? No mitä Jasmin ei tiedä on, että hän saa uuden ystävän ja he päätyvät yhteistuumin töihin lemmikkikauppaan. Muutaman viikon kuluttua he pääsevät lemmikkikaupan oikeaan bisnekseen, joka heille alkaa suihinotolla. Tästä siirrytään sylitanssiin ja seksiin.

Bisnes toimii Lidon auktoriteetillä, joka pitää myös kaikki hiljaisina, mukaan lukien silloin, kun klubilla syttyy tulipalo ja kaksi tyttöä katoaa. Toinen löytyy kuolleena ja toinen tyttö Jasmin vain katoaa. Mitä muut eivät tiedä on, että hänet kidnapattiin pieni valkoinen chinchilla kani kainalossa.

Kirja kertoo Jasminin tarinan, mutta myös yhden työntekijän sekä äidin maanantai päivän kun hän sai tietää tyttärensä kadonneen. Omalla tapaansa kirja on sairas kertomus ja on kammottavaa, kuinka Jasminilla syntyy ajan myöntä kiintymys kidnappaajaansa eli kyseessä on Tukholma syndrooma.

Kirja oli vaikuttava, mutta sen raakuuden ja raadollisuuden vuoksi en pitänyt kirjasta. En tiedä miksi minulle tuli kirjaa lukiessa sellainen olo kuin, että kaikki seksi olisi sairasta ja ällöttävää. Kyllä lapsiporno on, mutta tuntui kuin kahden aikuisen ihmisenkin välinen seksi olisi vierasta ja inhottavaa. Tämä tuli ehkä minulle kirjan äidistä ja hänen yhden illan jutustaan. 

Yllätyin, kuinka tarkka kirjailija oli. Hän tiesi tamagotcheista ja cheerleadingista yksityiskohtia, joita itse osasin arvostaa ja ymmärtään, koska minulla on tamagotchi ollut ja cheerleadingiakin tullut harrastetuksi. Näm pienet yksityiskohdat juurruttivat hyvin tekstiin ja tämä fiktiivinen tarina mukautui ja muuttui osaksi faktaa, mikä sinänsä oli pelottavaa. En pitänyt äidin maanantai päivästä, kun hän selittää gynegologisia termejä ja valittaa työstään.

Kirja oli hyvä, mutta aiheensa vuoksi etova. Kirjailija on rohkeasti ottanut esiin asian, jolta usein suljetaan silmät ja ajatellaan, ettei sitä ole.

Arvostelu: <3<3<3

Carolly Ericson: Minä, Marie Antoinette

Onpas pitkä aika kun olen viimeksi päivittänyt. Valitettavasti on mennyt pääsykokeisiin lukiessa ja uudessa työssä, niin ei ole blogia ollut aikaa kirjoitella, mutta eiköhän se tästä taas lähde käyntiin. Muutama arvostelu rästissä ; )

Eli luin fiktiivisen kertomuksen Marie Antoinetten ranskan kuningattaren elämästä. Kirja oli hyvin saman tyylinen kuin Minä Katarina, joka on Venäjän keisarinnan elämästä kertova kirja. Kirja oli ihan hyvä, mutta loppujen lopuksi hyvin kevyttä lukemista. Seuraa tavallista historiallisen nais henkilön hovi draamaa, eli juonittelua ja salarakkaita.

Marie Antoinette kasvatettiin kuuliaiseksi, mutta jo pienestä hänellä on ollut oma pää ja sydän, ja hän mieluummin kuuntelee niitä, kuin muiden ohjeita ja kehotuksia. Marie Antoinetesta kasvoi kaunis nuori neiti ja Itävallan arkkiherttuana hänet valmisteltiin morsiammeksi Ranskan tulevalle kuninkaalle, jotta voitaisiin luoda suhde kahden valtion välille. Marie Antoinette on innoissaan, ja innostus ei laske, vaikka hänen tuleva miehensä on vasta poikanen ja vähän omalaatuinen. Pääseehän hän Ranskan hoviin.

Ranskassa on paljon juonitteluja ja Antoinettelle sydän vie enemmän kuin järki. Tosin Antoinette järjestää kohtaamisensa salattuna ja hyvin suojassa. Huhuja voi tulla, mutta niille ei löydy todisteita. Pahin ongelma on kuitenkin, ettei Ludvig hänen miehensä ole yhtään innoissaan aviollisista toimenpiteistä, joiden pitäisi suoda heille lapsi ja ilman lasta ei ole perillistä ja ilman perillistä, muut voivat vielä havitella kruunua itselleen.

Kirja oli mielenkiintoisesti kirjoitettu ja se oli aika ajoin nopea tempoista luettavaa, kuitenkaan se ei iskenyt sydämmeeni, sillä Antoinetten rietastelu ja vastuuttomuus välillä ottivat päähän. Ymmärsin kyllä, ettei Ludzig todellakaan ollut helpoin mies ja oli hyvä, että he lopulta saivat perillisiä, mutta oli se kovan työn takana. Tämänkin "parantumisen" jälkeen Antoinette jatkoi suhdettaan vanhaan tallirenkiinsä sekä komeaan ruotsalaiseen upseeriin.

Marie Antoinettella oli paljon valoisaa kautta, mutta kun oli surullista ja synkkää niin tuntui, ettei valoa koskaan tulisi. Antoinette jaksoi silti toivoa ja minusta alun pikkutytöstä lopun lähetestä hänestä kasvoi aina vain vahvempi. Hänen nähdessään kuolemaa ja ollessaan vankina ja kuoleman pelossa hän silti kohtasi ihmiset. En silti pystynyt samaistumaan hahmoon. Kirjaa on myös surullista lukea, sillä ei voi kuvitella kirjalle ihanaa loppua ja että Antoinette pääsisi upseerinsa kanssa jatkamaan vanhoille päiville, koska tietää, kuinka Antoinetten elämä päättyy. Giljotiiniin.

Arvostelu: <3<3<

Jay Crownover: Rule

Ahh... Ihana kirja! Tarttui käteen vahingossa Akateemisessa kirjakaupassa. Silmäni kohdistuivat kanteen, joka oli minusta lumoava. Kaikenlisäksi kannen teksti oli kuin minulle luotu.

En ole lukenut montaa kirjaa, joka on täysin luonnollinen, eli ei sisällä mitään fantasia tai dystopiaa. Useimmiten on edes dystopia kirja. Tuntuu nimittäin, että ns. tavallisest kirjat ovat tylsiä, vaikka tässä kirjassa ei ollut mitään tavallisuudesta poikkeavaa luin kirjan yhteen menoon ja kirjan tarina kantoi loistavasti.

Rule kertoo Rulesta ja Shawista, jotka ovat kuin yö ja päivä, vai ovatko? Shaw on rikkaasta perheestä, mutta hänen perheessään ei ole rakkautta. Shawilla on aina olut parhaat arvosanat ja hän tietää mitä tekee. Rule taas on naistenmies ja tatuointi taiteilija. Lävistyksiä on paljon ja paikoissa, joissa ei kuvittelisi niitä olevan. Kaksi hyvinerilaista ihmistä, jotka kuitenkin vetävät toisiaan puoleensa, vaikka heidän maailmansa olisivat sitä vastaan.

Rule on ärsyttävä ja ilkeä, mutta hänen kaksoisveljensä kuolema jo vuosia sitten vainoaa häntä yhä. Eikä ihmekkään. Kuitenkin lukijana minua häiritsi, että hän piti kiinni siitä, että hänen veljensä oli rakastanut Shawia ja siksi ei pystynyt antamaan itselleen oikeutta koskea tuota täydellistä olentoa.

Shaw on minusta vahva persoona, mutta ehkä haluaa miellyttää muita liikaa, kuten vanhempiaan. Shawin näkökulmasta oli ihana lukea, ja hänen yksipuolisesta rakkaudestaan. Oli suloista, kuinka hän asetti itsensä haavoittuvaiseksi, ja se teki minusta Shawista vahvemman. Hän uskalsi ottaa riskin.

Muut henkilöhahmot oltiin rakennettu myös hyvin, ja jatko-osat kertovatkin sitten eri hahmojen näkökulmasta ja heidän tarinoistaan. Tämä kirja oli kuitenkin hyvö, sillä tämä ei ole nuorten kirja, joka päättyy viimeisen hetken suudelmaan, vaan antaa säväreitä koko kirjan ajan. Seksikohtaukset ovat upeita! Hauskaa on myös, että kirja kertoo molempien Rulen ja Shawn näkökulmasta tarinaa ja näyttää molempien puolien mielipiteet.

Itsellä oli vähän vaikea hetki ja tämän kirjan tilanteet muistuttivat siitä, että asiat voivat järjestyä. Eivät ehkä juuri niin kuin itse olet suunnitellut, mutta jotenkin. Aina elämä ei ole ruusuilla tanssimista, en kyllä koskaan ole kyseistä sanontaa ymmärtänyt, sillä ruusuissa on piikit, mutta kaikesta selvitään. On opittava selviämään. Luin kerran runon, jossa sanottiin, että aika parantaa haavat, mutta jos aika parantaa haavat ei haavoja koskaan ollutkaan. Minusta sen runon sanoma oli omalla tavallaan musertava, mutta oikeassa. Se toimii minusta hyvin tähän kirjaan, sillä vaikka ajan myötä helpottaisi tulee haava olemaan aina muistoissa tai piikkinä lihassa.

Kirja myös avasi silmäni, sille että emme tiedä toisen ihmisen tarinaa. Emme voi arvostella, jos emme tiedä. Olisi myös hyvä katsoa ihmistä sellaisena kuin hän on, eikä yrittää muuttaa sitä mitä hän on.

"I understand what you meant about those closest to you hurting you the most now." -Rule

Arvostelu: <3<3<3<3 (suosittelen)

Jenny Han: To all the boys I've ever loved before

Lara Jean on aina ollut omissa mielikuvitusmaailmoissaan ja ihastunut poikiin, jotka ovat hänen tavoittelemattomissaan. Näihin kuuluu Peter, joka on koulun suosituin poika ja aina varattu, eräs homoseksuaali, kirkkoleirin sankari, rikas poika, sekä hänen siskonsa poikaystävä. Kaikille heille hän on kirjoittanut kirjeen rakkauden päätyessä. Hän on purkanut sydämmensä kirjeisiin, mitä on heissä nähnyt ja mikä sai rakkauden sammumaan. Kirjeitä ei ole tarkoitettu kellekkään muulle kuin hänelle itselleenvarsinkaan pojille. mutta joku laittaa kirjeet postiin ja ne päätyvät kaikille pojille joita hän koskaan on rakastanut.

Tästä seuraa hullun mylly, ja säilyttääkseen (menettääkseen) kasvonsa siskonsa poikaystävän edessä hän hyppää ensimmäisen tutun kaulaan ja se sattuu olemaan Peter. Tästä seuraa väärinkäsitysten ja sattumusten sarja, joka johtaa Lara Jeanin ja Peterin feikki suhteeseen. Mitäköhän sitten tapahtui?

Lara Jean on vähän omissamaailmoissaan oleva tyttö. Hänellä on huikea mielikuvitus, ja hän tuntuu hikipinko siskoonsa Margottiin verrattuna vähän höpsöltä, jopa pikkusisko Kitty osaa olla tomerampi kuin tämä, vaikka onkin lapsellinen. Kirjassa ei ensi alkuun edes tajua, että Lara Jean on ihastunut vain poikiin joita ei voi saada. Tämä tulee mielenkiintoisena faktana erään riidan aikana. Vaikka vaikuttaa sitlä, kuin Lara Jean osaisi myös tehdä asioita eikä vain ajatella niitä, loppujen lopuksi hän on pelokas hahmo ja pelkää omista maailmoistaan pois siirtymistä.

Peter oli hauska hahmo. Hän ei ollut tyypillinen poikaystävä ja no eihän hän edes oikeasti ole Lara Jeannen poikaystävä. Peterissä ensialkuun on vain tavallisen urheilijapojanpiirteitä kuten puolikas virne, joka on kuin liimattu naamaan. Kuitenkin taustojen alkaessa selvitä on mielenkiintoista, millainen hän halutessaan voi olla.

Kirjailijalla on kyllä hallussaan asujen kuvailu sekä ruokien kuvailu. Vesi herahtaa kielelle kun lukee tätä kirjaa. Toinen missä Kirjailija on hyvä niin ihmisten kuvailussa. Hän osaa upeasti rakentaa ihmiselle menneen ja nykyisyyden. Hän saa kaiken tuntumaan uskottavalta. Ainoa ongelma kirjaa lukiessa minulla kuitenkin oli, että Lara Jeanin perhe eli hyvin vauraasti siihen nähden, että heidän äitinsä on kuollut ja isä työskentelee kätilönä. En vain tiedä kuinka paljon Amerikassa siitä työstä maksetaan.

Perhe suhteiden rakentaminen on luonnistunut kirjassa hyvin, ja rakkaussuhteen muodostuminen tapahtuu kuin pikku hiljaa. Ensin kielletään sitten hyväksytään. Kuitenkaan en huomannut henkilökemioiden kipinää. Toivoin, että se olisi vain alussa, mutta tilanne ei minusta muuttunut. En myöskään pitänyt tyypillisestä Amerikkalaisesta teinidraaman sävystä, joka kirjan lopussa oli. Loppu tuli kuin rysäyksessä, mutta liian nopeasti. Luin nimittäin kirjan putkeen niin, että lopetin sen viideltä aamulla, eli oli hyvä kirja.

Rakastin ja vihasin kirjan loppua. Se on niin epämääräinen ja jättää lukijalle valinnanvaraa, että miten kirja päättyy. Se on omalla tavallaan raivostuttavaa, sillä mitä vain voi siitä seurata, mutta toisaalta ihanaa kun saa käyttää omaa mielikuvitusta ja luoda oman täydellisen loppunsa.

"Hey, I'm sorry I didn't show up on your doorstep with flowers and profess my undying love for you, Lara Jean, but guess what, that's not real life. You need to grow up," -Peter

Kyseisessä quotessa on raaka totuus meille kaikille. Ei se rakkaus tule ovelle, vaan sitä vastaan täytyy mennä.

Arvostelu: <3<3<3<

ps. kirjan kannesta ei löydy kustantajalta kuvaa, joten en voi sitä laittaa.

Rosamund Hodge: Cruel beauty

Tarina kohtalosta, vihasta ja rakkaudesta. Nyx on kasvatettu lapsesta saakka demoni kuninkaan vaimoksi ja murhaajaksi. Nyx on oppinut vihaamaan kohtaloaan ja peittämään tunteensa. Hän ei voi kuitenkaan mitään häntä kalvavalle kateudelle. Hänen siskonsa on ollut aina turvassa ja suojassa, eikä hänen ole koskaan tarvinnut huolehtia mistään, kuten tulevan sulhasensa murhasta. Hääpäivän koettaessa ja hänen menessä lumottuun linnaan, joka jatkuvasti muuttaa muotoaan on keinot vähissä, kun pitäisi löytää kuolemattomaksi julistetun demonin heikkous.

Tämä on uudelleen kerronta  kaunottaresta ja hirviöstä. Kirja on lumoava ja linna on mitä ihmeellisin. Tarina kantaa hyvin ja ottaa huomioon lukijansa. En voinut olla rakastumatta Nyxiin, joka ei muiden YA romaanien päähenkilöiden lailla ollut täydellinen ja vihaa kantamaton. Nyx on kateellinen ja jääräpäinen, mutta kuitenkin osaa käyttää omaa päätään. Mitä Nyx oppii, niin viha ja rakkaus kulkevat käsikädessä, ja niiden raja on hiuksen hieno.

Oih! Rakastin Demoni lordia! Hän on häijy, ilkeä ja kiero, mutta kuitenkin hän on kaikessa kauheudessaan oikeudenmukainen. Ihmiset tulevat ja pyytävät häneltä palveluksia ja demoni tekee sopimuksen. Usein sopimus päättyy ihmisen osalta huonosti, ja sen vuoksi demonia vihataan, koska hän "huijaa". No mutta mietitäänpäs. Nämä ihmiset jotka tulevat pyytämään palvelukisa. He pyytävät toisen ihmisen vaimoa, he pyytävät murhaa ilman, että heidän käsiään liattaisiin. Ihmiset pyytävät mitä itsekkäimpiä asioita miettimättä muita. Ahneudessaan ihmiset suostuvat kauppoihin, vaikka tietävät sen koituvan kohtaloksi. Ihminen on sokea omille heikkouksilleen.

Pidin linnasta, koska se oli aina erillainen. Kuvaukset huioneista olivat kauniita ja mitä kiehtovimpia. Kirjasto oli ihastuttava ja linnan paljastaessa salaisuuksiaan pala palalta ja asian valaistuessa tuli vain tyrmistys. Kamaluudessaan se on ovelaa. Ihmisen heikkous on todella suurta, ja pelko on niistä suurin.

Demonin ja Nyxin suhde oli ihana. Nyxin puolelta se oli täyttä vihaa, mutta demonin puolelta mielenkiintoa. Nyxin kuitenkin ymmärtäessä, että vaikka hänet on kasvatettu tappamaan, hän voi tehdä omat päätöksensä. Hänen ei tarvitse kuunnella enää kuin itseään. Hänen ei tarvitse olla kohtalon orja.

Kirjasta haluaisin sanoa vielä, että se vei täysin mukanaan. Luin sen yhteen syöttöön, ja minulla meni kolmeen yöllä, nukahdin ja heräsin yhdeksältä lukemaan kirjan loppuun. Kirjan maailma tempaisee mukaan ja henkilöhahmot ovat samaistuttavia. Kirjan kansi on ainutlaatuinen! Kirja on kaikenlisäksi yksi osainen! Toinen osa on samassa maailmassa, mutta henkilöhahmot eivät tapaa tai liity toisiinsa. Eli välitytään tältä trilogia villitykseltä!

"But we'll pretend we know how to love." -Nyx

Arvostelu: <3<3<3<3

Tähän kirjaan minusta sopii Chisun kappale kohtalon oma, koska tarinassa Nyx oppii oman kohtalonsa ja sen tempaukset ja ettei tämän täydy olla niiden orja.

Johanna Sinisalo: Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita

Johanna Sinisalo räjäyttää jäleen pään. Novelli kokoelmassaan Sinisalo käsittelee vuosien varrella olleita ajankohtaisi asioita, joista osa koskettaa vielä nykypäivääkin. Kirja laittoi todella pohtimaan ja miettimään yhteiskuntaamme ja onko Sinisalo vain kärjistänyt novelleissaan, vai ovatko ne tälläkin hetkellä toteutumassa. Olemmeko ajautumassa näin huonoon jamaan.

Pidin erityisesti novelleista Baby doll, valkoinen hiiri ja Palvelukseen halutaan kokenut neitsyt. En pitänyt ollenkaan Me vakuutamme sinut- novellista. Nyt kerron miksi.

Baby doll antoi miettimisen aihetta. Onko ihmiskunta oikeasti menossa tähän suuntaan? Nuoruutta palvotaan niin paljon, että lapsista on tullut jälleen kuin keskiajalla pieniä aikuisia. Yhteiskunta on niin täynnä seksiä ja seksin mainontaa, että jo ala-asteella katsellaan pornoa ja isketään poikia ja tyttöjä. 13- vuotiaalla mallilla on silikooni rinnat. Novellissa katsottiin asiaa lapsen näkökulmasta. Kovasti yritetään olla aikuisia, mutta silti ollaan lapsia ja ei ymmärretä syy seuraussuhteita. Miksi lasten nykyään pitää yrittää aikuistua niin nopeasti? Tuleeko yhteiskunnastamme sellainen että, jos nainen/tyttö kadulla yksin ollessaan tulee raiskatuksi, niin oma on vikansa kun seisoi kadulla? Toivottavasti en joudu näkemään tällaista yhteiskuntaa elossa. Tapahtuuhan sitä nytkin, mutta ei näin radikaalisti.

Valkoinen hiiri käsitteli sivaria ja armeijaa ronskisti. Suomesta on tullut militarismi, jossa kaikki käyvät armeijan ja suunnilleen aivopestään. Ihmiset ovat agressiivisia. Novelli kertoo yhden harvan sivarilaisen näkökulmasta. Hänen työstään ja siitä, että ihmisistä on tullut samanlaisia valkoisia koe hiiriä, kuin sivarilaisen työssään vahtimat hiiret. Häntä hakataan, hänet nähdään säälittävänä rottana, joka elää muiden kustannuksella. Minusta oli kiintoisaa, kuinka ihmiset oli kuin ehdollistettu. Se on mahdollista, joten miksi ei?

Palvelukseen halutaan kokenut neitsyt kertoo vanhasta heimosta, jossa miehet olivat avuttomia ja naisten suojelemia. Miehet olivat vain lisääntymistä ja nautintoa varten. Tosin eivät kaikki nauttineet, sillä ne jotka jäivät neitsyiksi pystyivät kontrolloimaan ja ymmärtämään eläimiä tsirnikkansa/neitsyytensä avulla. Minusta oli mielenkiintoista käänteinen heimo, jossa nainen oli vahva ja periaatteessa osat olivat vaihtuneet. Pidin myös tavalla, jolla novelli oli kirjoitettu. Se oli brutaali, mutta ei jättänyt kysymyksiä. Novelli kertoi sen minkä halusi.


Me vakuutamme sinut olki ahdistava, enkä ymmärtänyt oikein novellia. Ymmärsin siinä olevan Lovecraftin monstereita liitettynä saamelaisiin ja vanhoihin jumaliin. En oikein saanut otetta, ja minusta tuntui absurdilta, kuinka nämä vanhat olennot pystyivät liittymään tietoverkkoon... Kerrassaan outo.

Julie Kagawa: The Iron King

Keijujen maailma on olemassa. Kesä ja talvi hovit loisteliaine puolineen. Kesän hovi, tuo värien maailma, jossa värit ja kauneus hohtavat niin kirkkaasti, että kaikki tuntuu epätodelliselta. Talven hovin kylmän jään sininen kauneus lumoaa, mutta älä unohda. Olet vain ihminen, olet vain saalis, todennäköisesti et selviä päivääkään. Älä siis lähde tanssiin keijukaisen vaan sulje silmäsi ja katso muualle. Älä anna niiden lumota.

Meghan Chase täyttää kuusitoista vuotta. Tuolloinhan pitäisi tapahtua jotain ihmeellistä. Hän on koulussa syrjitty ja hänen kaverinsa Robin on veikeä keppostelija. Saapuessaan kotiin hän kuitenkin saa kaamen yllätyksen. Hänen pikkuveljensä Ethan ei ole enää Ethan, vaan jokin kaamea sininen olento musteen mustin silmin. Meghan saa tietää, että hänen veljensä on kidnapattu keijujen toimesta ja Ethanin tilalle on laitettu vaihdokki. Meghan lähtee Robinin kanssa keijumaahan etsimään veljeään, mutta keijut eivät ole kilttejä. Ne haluavat syödä.

Meghan oli ihana päähenkilö. Kirjailija oli laittanut hänelle hyvät reaktiot, ja Meghanilla oli selkeä elämänasenne, jota hän kunnioitti. Hänellä on myös periaatteita, joista hän ei tingi, ja minusta se tekee hahmosta todella vahvan. Ongelmanakin välillä oli se, että hän pitää liiankin tiukasti kiinni. Meghanin kehitys oli ihailtavaa, kuinka hän kasvaa tunnustamaan oman voimansa ja hyväksyy itsensä ja maailman. Ainut asia mistä en pitänyt Meghanista oli, kuin häntä olisi koko ajan pitänyt olla pelastamassa, tai joku tuli aina hätiin ja hän oli kuin mikäkin neito pulassa.

Robinista pidin mutta hän on ehkä liiankin kepposteleva eikä tiedä, missä raja menee hyvän ja huonon maun rajoissa. Minusta on suloista, kuinka hän on valmis uhraamaan itsensä Meghanin vuoksi ja kuinka hän turhautuu, kun hän ei ole tarpeeksi Meghanille, vaan Meghan ennemmin luottaa viholliseen.

"Me! You don't need his help! Don't you trust me to keep you safe? 

I would've given everything for you. Why didn't you thing I'd be enough?" -Puck

Ash on aivan ihana! Kirjaa lukiessa tuntui hullulta, että Meghan ihastui häneen, mutta huomasi sitä itsellänikin sydämmen sykkeen kohoamista. Siinä vaiheessa aloin kyllä huolestua, kun Ash sanoi tappavansa Meghanin ja sydämmeni tykytti rakkaudesta! Mielenterveyteni totaalisesti siis tuhottiin. Ash on rauhallinen esittää välinpitämätöntä ja kantaa kaunaa Robinille. Tähän on syy ja se on minusta lohdutonta.

"I'll kill you," - Ash to Meghan

Grimalkinia ei voi selittää muullakuin, että hän on kissa.

Suosittelen kirjaa, sillä maailma on upeasti luotu. Kaikki erilaiset keijukaiset heräävät kirjassa eloon. On kaunista, kuin kauhistuttavaakin. Pidin todella paljon Iron kingistä. Hän on voimakas ja tiesää mitä haluaa. Hän on julma ja brutaali, mutta nivoo koko kirjan yhteen ja palaset menevät paikalleen. Kirja kannattaa myös lukea juonen takia. Kolmio draama on sitä samaa vahnaa ei mitään erityistä muihin verrattuna. Toinen on selkeästi se, kummankanssa neljännen osan lopussa päädytään yhteen. Sääli sinänsä, että sillä ei saada lisä jännitystä kirjan jatko-osiin. Seuraava osa odotteleekin jo hyllyssä.

 "All you're telling me is I won't betray my friends or family. 

If that's a weakness, it's one I want." -Meghan

Arvostelu: <3<3<3<