maanantai 30. joulukuuta 2013

10/20 Rick Yancey: 5. aalto

Tehtävä 1. Tee kirjasta arvostelu

Kirja on siis 5. aalto, ja kertoo päätä huimaavan tarinan ihmiskunnasta ja sen viimeisistä ponnistelijoista. Kirjan nimi viittaa siihen, että ne toiset (alienit) ovat käyttäneet erilaisia keinoja tuhota ihmiset. Tähän mennessä niitä on ollut neljä ja kirja kertoo vidennen aallon aikaisista tapahtumista.

Ensimmäinen aalto:
Kaikki sähköt pois (ihmisiä kuolee muutama)

Toinen aalto:
 Tsunamit tuhoavat kaikki rannikkoalueet (ihmisiä kuolee enemmän kuin muutama)

Kolmas aalto:
Ebola- virus joka on muokattu levittäytymään lintujen avulla. Kutsuttuna kirjassa verirutoksi ja punaiseksi ratsumieheksi., jos ette tiedä mikä on ebola, niin se on tauti, jonka oireet ovat aluksi flunssa, josta lopulta kehittyy ihmisen kuolema. Kuolema on verenpunainen. Verta tulee niin silmistä suusta nenästä kuin hikirauhasistakin. (Järkyttäviä määriä ihmisiä kuolee)

Neljäs aalto:
They are among us. He ovat joukossamme. Soluttautuneina he tappavat viimeisiä epäonnekkaita eloon jääneitä. Heitä kutsutaan vaimentajiksi. (viimeisiä napsitaan pois eli paljon ihmisiä kuollut)

Viides aalto:
Tämä selviää vasta kirjan myötä, mutta periaatteessa ne toiset kouluttavat ihmislapsia tappamaan viimeisiä eloon jääneitä valehtelemalla heille.

Kirja kertoo eloonjääneistä Cassiesta ja Ben Parrihsista. Cassie on omilla poluillaan kuvitellen olevansa ainut ihminen jäljellä. Ainut asia, mikä pitää hänet liikkeellä on se, että hänen täytyy löytää veljensä. Loukkaannuttuaan Cassien pelastaa Evan niminen poika, mikä lukijalle paljastuu nopeasti, että Evan on yksi heistä, mutta rakkaus on muuttanut häntä.

Ben taasen on päätynyt Cassien pikkuveljen kanssa tappoleirille, jota he luulevat armeijaksi tai niin heille valehdellaan. Leiri on raaka ja voisi hyvinkin kuvata jotakin keskitysleiriä. Moni leirillä sekoaa, tai niin sanotaan, vaikka he vain tajuavat totuuden. Sekoamisesta johtaa kuolema.

Kirja on kerronnallisesti loistava omalla tavallaan syvällinen ja kuvailee ahdistusta hienosti. Tosin oli se hieman masentavaa välillä lukea, kun päähenkilöt ovat maassa tai ahdistuneita, eikä heidän tekisi mieli nousta. Kirjan ahdistava ilmapiiri johtui myös siitä, että koko ajan saa pelätä ja epäillä kuka on "niitä" ja kuka "meitä". Tuntuu että itsekkin täytyy turvata oma selusta ja vilkuilla sivuille. Eli todella tarttuva tunnelma. Luin kirjan melkein putkeen, mutta kirja rupesi olemaan niin epävarma ja tunteita riepottava että välillä piti ottaa taukoa.

Kirja myös naljailee sillä, että tämähän on vain toistoa siitä, kun Amerikka löydettiin ja sen alkuperäiskansat alistettiin ja tuhottiin. Kirja myös pilailee siitä, että amerikkalaiset ovat niin vainoharhaisia ja kehittelevät salaliittoteorioita, jotka eivät ole lähelläkään todellisuutta.
Lainaus:
"Tämä on nyt joko/tai-maailma. Joko se tulee lopettamaanm minut tai ei tule.
 Mutta eikö sen pidä lopettaa minut? Eikö se siksi ole täällä?"
-Cassie niin kuin Cassiopeia

Nautittava lukukokemus ja voin suositella. Antaa pohdiskeltavaa.
Arvostelu: <3<3<3<3





perjantai 27. joulukuuta 2013

Dan Brown: Enkelit ja demonit

3/3 Luklupäiväkirja!! Spoileri varoitus elä lue jos et halua tietää loppuratkaisua.

Nyt on luettu kokonaan kirja!!! Kirjan tunnelma tiivistyi loppua kohti ja se suorastaan räjähti. Ongelmana oli, etten tajunnu Carmelengon olevan syyllinen ! Siihen ei minusta viitannut yhtään mikään paitsi ehkä suorastaan hullu sairas ja omistautunut uskominen. Minä itse arvostin niin ehdotonta lapsen uskoa aikuisella henkilöllä, mutta näköjään ihmisluonto puskee esiin ja tekee hyvästä pahan moraalittoman olennon. Lopetus oli suorastaan mielenkiintoinen kirjassa. Lopetus on muuten eri kuin elokuvassa, ehkä ihan ymmärrettävästä syystä.

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

8/20 Dan Brown lukupäiväkirja osa 2

Olen unohtanut käydä päiväkirjaa pitämässä, mutta olen lukenut aikaisempina päivinä Enkeliä ja demonia pätkissä, eli en kokonaisuutena, mikä sinänsä aiheuttaa sen, että en ole kaikista pienistä kerroista kertonut vaan mainitsen ne tässä : )

Tänään olenkin saanut luettua reilut sata sivua! Kaksi kardinaalia on kuollut ja maan ja ilman alttarit avattu. Nyt on jopa ratkaistu kolmaskin paikka tulen alttari. Nyt vain pelottaa että, kuinka päähenkilömme käy. Hän on huoneessa, josta happi on loppumassa! Hui kauhiaa. ;) Mielenkiintoista kirjassa on nuo kaikki ihanat faktat ja viittaukset todellisuuteen luovat tuntua, että puhutaan faktaa eikä fiktioita. Pidän naispäähenkilöstä. Vahva persoona joka osaa hoitaa asiansa ja tehdä sen mitä pitää.

perjantai 20. joulukuuta 2013

maanantai 16. joulukuuta 2013

So exited >.< Kohtapi saan blogiini laitettua yhden kuvan, jonka loin kirjan Eikä yksikään pelastunut lorun mukaan, toivottavasti se otetaan hyvin vastaan ; ) (jänskättää)

8/20 Dan Brown: Enkelit ja Demonit

Tehtävä 13. Pidä lukupäiväkirjaa

1/5 lukupäiväkirja 

Elikkäs Enkelit ja Demonit kirjat tänään aloitin ja sivulle 99 päädyin. Rakastuin Dan Brownin yksityis kohtaiseen kirjoitus tyyliin. Taino ei niin yksityiskohtainen vaan yksityiskohtiin paneutuviin ja kertoen ihania mehukkaita tietoja asioista ja niiden yksityiskohdista, jotka avaavat aivan uusia ovia maailmaan. Lueskelin kirjaa paketoinnin lomassa. Monet asiakkaat tunnistivat kirjan ja kyselivät siitä -> tunnettu on, selväksi tuli. Itse en ole aiempia Brownin kirjoja lukenut, mutta tämä vaikuttaa hyvältä. Sivut vain kiitävät eteen päin ja 99 sivua hurahtivat yhdessä silmän räpäyksessä.
Tosiaan tykästyin kovasti kirjan yksityiskohtiin. Oli hyvin mielenkiintoista oppia tietämän, mistä sana assassin tulee. Se tulee sotaisasta heimosta, jotka polttivat hasista voittonsa kunniaksi ja heitä kutsuttiin hassasineiksi ja siitä tulee myöhemmin englannin ja ranskan kielen sana assassin. Onpas nyt fiksu ja filmaattinen olo. ^^

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

7/20 J. S. Meresmaa: Mifongin perintö

Tehtävä.8
Tee kirjasta pelisuunnitelma.


Lähtisin toteuttamaan peliä tarinapelinä. Kirjassa on hiano kartta, jota voisi hyödyntää pelissä. Pelissä jokainen päätös muuttaisi kohtaloa, ja lopputulosta, miten kaikki päättyy. Elikkä tarinaan pitäisi kirjoittaa lisää eri "polkuja", jotka johtaisivat joko samaan tai eri lopputulokseen. Olisi mukava suunnitella monta erilaista loppua.

Ensimmäinen vaihe pelissä olisi valita millä hahmolla haluaa pelata ja siis mitä tarinaa seuraten. Vaihtoehtoina olisi Ardis (prinsessa), Dante (the hero), Reu (puuma), Linn (Danten sisko ja merirosvo kapteeni), Verna Capimont (Pahis). Elikkä pääsisi pelaamaan monella eri hahmolla, jolla joikasella on oma tarinansa ja juonenkäänteensä, ja mikä tärkeintä valintansa. Jokaisen näistä valinta ja ajatukset vaikuttavat lopputulokseen, eli periaatteessa loppu tuloksia on hyvin monta.

Peli lähtee käyntiin valittaessa hahmo. Lähdet hahmollasi liikkumaan ja tutkimaan ympäristöä. Keräilet tietoa. Sitä saatuasi tarina alkaa viedä hahmoa eteen päin ja valinnat alkavat tulla esiin. Lähteäkkö vaiko eikö lähteä? Karatakko vaiko eikö? Jokainen pelikerta olisi erillainen riippuen valinnoista. Sitten sitä mennään tarinan ja valintojen mukaan.

Lopetuksia olisi monia, mutta ns. täydellinen suoritus olisi "hyviksillä" herättää mifonki Ja säilyttää kaikki hengissä kuten kirjassa. Pahiksen paras lopetus olisi saavuttaa ikuinen elämä piittaamatta muiden kohtaloista ja tappamalla mahdollisimman monta vietonta.

Pelin ikäraja olisi k-16 sillä osittain valinnat voisivat johtaa väkivaltaiseen tai seksuaaliseen kanssa käymiseen, mikä ei välttämättä sovellu kaiken ikäisille. Tämä kunnioittaa ainoastaan kirjan tapaa kirjoittaa. Ps. Lisäisin paljon enemmän romantiikka mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja, koska kirjan romantiikka oli kuin tuulesta temmattua.

Näin lopuksi pitää sanoa, että en pitänyt tästä kirjasta en sitten yhtään. Olihan kirjalla positiivisetkin puolensa, mutta niitä täytyi etsiä. Minusta koko kirjan aikana pyrittiin saamaan juoni eteen päin jopa väkisin, ja unohdettiin se, että me lukijat tarvitsemme kolme T:tä eli TTT tietoa, tunteita ja tarinaa. Ilman näitä ei synny kunnon kirjaa. Kirjassa oli minusta vain juoni ilman tarinaa ja kirjassa oli minusta suorastaan naurettavia ja ennalta-arvattavia juonenkäänteitä. Kuitenkin Ardisin kasvu ihmisenä on kuvattu hianosti, ja tietyn tilanteen kuvaus on hianosti toteutettu. On vielä pakko sanoa, että kirja herätti minussa suunnatonta vihan tunnetta, ja jouduin pitämään kirjasta taukoa, jotten heittäisi sitä seinää päin tai opettaisi sitä lentämään.(toivoen samalla, ettei se oppisi lentämään.) Jouduin potutustani purkamaan paperille kolme sivua ja en sittenkään rauhoittunut. Eli voitte vain kuvitella, kuinka kirja minusta ei ollut hyvä. Onhan tietysti hyvä, että kirja aiheuttaa tunteita, mutta rajansa kaikella. Tähän kirjaan kannattaa tarttua ainoastaan upean kannen perusteella. Mutta tämähän on vain minun mielipiteeni ja uskon, että joku voi löytää tästä syvällisemmän merkityksen ja lempikirjansa : )

tiistai 10. joulukuuta 2013

6/20 Salla Simukka: Jäljellä

Tehtävä 15. 
kirjoita pohtiva teksti


Jäljellä kertoo tytöstä nimeltä Emmi. Hän on yhä potentiaali eli mahdollisuus. Mahdollisuus moneen asiaan, mutta vieläkään ei ole löytynyt sitä, mikä hän on. Hän ei siis vielä ole mitään, kun kaikki muut ovat jo jotain niin Emmi päättää, että hänestä tulee jotain. Hän karkaa kotoa, jotta hänestä tulisi edes se kadonnut. Palatessaan takaisin kaikki ihmiset ovat kadonneet.

Kirja kertoo upeasti tarinaa, jossa ihmiset yhtäkkiä vain katoavat. Siitä kuinka elämä alkaa mennä eteen päin, kuinka lopulta mennään sekoamispisteeseen, kun on vain yksin. Lopulta päähenkilön lähtiessä liikkeelle ja törmätessään toiseen kalataiseensa syntyy ystävyys. Upeasti luotu kasvava ystävyys, johon syntyy vivahteita ja värejä, joista voi päätellä mitä kykenee. Tämän ystävän kuvittellessa, että tämä tyhjä maailma, jossa he ovat, on helvetti tai taivas. Rupeaa itsekkin pohtimaan, mikä se paikka oikein on.  Kolmannen henkilön astuessa näyttamölle saadaankin jo kehiin romanssia, josta kehittyy pieni muotoinen draama, joka jotenkin jää taka-alalle ja unohtuu. 

Kirja ei ala järin positiivisesti, sillä ensimmäinen lause kuuluu:
"Emmi sulki silmänsä ja mietti, millaista olisi kuolla"
En siis lähtenyt lukemaan kirjaa täysin varauksetta, sen alkaessa tällä lauseella. Kuitenkin rakastuin kirjaan heti seuraavien kappaleiden vuoksi, sillä niissä oli H.C Andersenin sadusta Pieni merenneito pätkiä. Nämä pienet sadusta poimitut lauseet ja kappaleet tarinan lomassa punottuina, loivat ihanaa satumaista tunnetta. Sadun pätkiä myös pohdittiin hyvin eri näkökulmasta, kuin itse olen tottunut tuota minulle rakasta satua tulkitsemaan.

Aivan kirjan lopussa on pätkä Pienestä merenneidosta:
"Hän kumartui prinssin puoleen ja suuteli hänen otsaansa, näki aamuruskon värjäävän yhä voimakkaammin taivaan, kääntyi vavisten, meni laivan partaalle ja heitti vetsen mereen."
Niin kuin luulisi, että tämäkirja toistaisikin tämän sadun katkelman, se tekeekin päinvastoin. Se ei tapa, se ei uhraudu vaan se kulkee omaa tietään tietäen, että näin se pitää tehdä. Luottaen vaistoon, luottaen itseensä ja apuun. Kirjakin kulkee omaa tietään poiketen muista lukemistani teoksista. Se ei yritä olla mikään toinen kirja se on oman tiensä kulkija. Tarina on myös siitä, että ei alistuta omaan kohtaloonsa, vaan luodaan se itse.

Kirja laittoi minut spekuloimaan. Kehitin, mitä mielikuvituksellisimpia eri tapoja ja syitä mihin ja miksi ihmiset katosivat. Yksi "upeista" teorioistani oli, että kaikki ihmiset olivat pakanneet kimpsunsa ja kamsunsa ja muuttaneet kuuhun tai Suomen valtio oli maksanut kaikiklle matkan Hawaille ja päähenkilö ja pari muuta oli jäänyt jälkeen. Lopulta spekuloin niin paljon, että kyseenalaistin omia järjenhiveniänikin. Kaikista mahtavin fiilis kuitenkin oli kun olin lopulta päässyt teroriian johon olin tyytyväinen ja uskoin siihen ja yllättäen se sattui olemaan juuri se oikea. Tämä kirja suorastaan vaatii spekulaatiota!

Minusta tähän kirjaan sopii laulu Cinderella- by:Tata Young, laulussa lauletaan siitä, että mieluummin pelastaa itse itsensä, kuin odottaa jotakuta pelastamaan.





5/20 Markus Bennemann: Pistoolirapu ja muita eläinmurhaajia

Tehtävä 11. 
miten kirja muutti ajatuksiani

Pistoolirapu ja muita eläinmurhaajia kertoo upeasti eläinten erilaisista ja erikoistuneista metsästys tavoista, ja erilaisista sopeutumista, joilla eläin on evoluution kehityksen myötä oppinut käyttämään hyväksi erilaisia keinojaan. 

Tietoni ja ajatukseni eri eläinlajeista muuttui totaalisesti. Aina on tottunut pitämään hämähäkkiä "pahiksena", ja unohtaa, että niilläkin on vihollisensa. Kirjassa kerrotaan, kuinka hämähäkistä tuleekin se uhri ja se tapetaan suoraastaan kiduttavalla tavalla. Se lamaannutetaan ja toukat syövät sen kuoriuduttuaan elävältä. Samaan aikaan kun se on lamaantunut. Sain todella paljon tarkempaa tietoa eri eläinlajien käyttäytymisestäkin. Oravaakaan ei ole enää niin viaton, sen rosmotessa linnunmunia ja poikasia, vain syödäkseen ne. Monia puolustus puheita niille on annettu, mutta yhtä kaikki nekin ovat petoja ja saalistajia.

Mielenkiintoisin "murhaaja" minusta oli pikkulepinkäinen (Lanius collurio, joka tarkoittaa teurastajaa ja petolintua) ja saksan kielinen nimi sille on yhdeksäntappaja. Se ottaa saaliinsa (koppakuoriaisesta hiireen)ja seivästää ne kauniiseen pikku riviin niin sanotuksi hall of fame:ksi ja naaraat valitsevat kumppaninsa niistä joilla on, joko brutaaleimmin tapetut uhrit tai pisin rivi uhreja. Tämäkin voi raa'alta, mutta se on pikkulepinkäisen ruokavarasto pahan päivän varalle ja oletettavasti ne selviävät, joilla on parhaat varastot.

Tärkein opetus kirjassa kuitenkin oli se, että vaikka elänten tappamis tyylit ovat suorastaan brutaaleja, täytyy muistaa, että ne tekevät sen eloon jäämisen ja ravinnon saamisen vuoksi. Ei kuten ihmiset. Eläimet eivät harkitse murhaa kuten ihmiset. Niillä ei ole moraali kysymyksiä, vaikka meistä miekkavalaan tappaessa suloisen pienen merileijonan poikasen, voimme ajatella, kuinka tuo julkeaa tehdä noin julmasti. Tosiasiassa se ei edes mieti. Se syö ja selviytyy ja luonnon lakeja kunnioittaen vain vahvin voi selvitä.

Pakko sanoa vielä lopuksi, että rakastan kirjan kansikuvan värejä!