Arthur Golden: Memoirs of a Geisha

Pahoittelen, mutta tässä postauksessa tulee olemaan 120% ylistystä. ;) Laitan myös paljon hyviä quoteja kirjasta, sillä niitä tässä kirjassa on aivan liikaa. Olen pahoillani, että pistän niitä niin monta! Tässä on niin paljon hyviä ajatuksia elämästä ja siitä, kuinka elämää voi katsoa monella tavalla. Vintage kannet ovat upeat ja sopivat erinomaisesti kyseiseen kirjaan.

Sayuri oli ennen Chiyo niminen tyttö pienestä kylästä Japanissa. Hänellä on paljon vettä luonteessaan ja hän joutuu elämän mittaiselle matkalleen, kun hänet myydään geisha taloon geisha harjoittelijaksi. Kaikki ei mene kuitenkaan juuri niin kuin pitää ja tie Geishaksi on pitkä ja kivinen. Tuoko se onnen ja päämäärän pienelle Chiyolle?

"My arm passed through the air with great dignity of movement - not like a leaf fluttering from a tree, but like an ocean liner gliding through the water." -Sayuri

Ajatukseni ovat yhtä sotkua tämän kirjan jäljiltä. Rakastin tätä niin paljon. Rakastan sitä kuinka yksityiskohtainen tämä kirja on, kuinka kuvaa maalataan liike kerrallaan, kuin katsoisi hidasta tanssia. Kirjassa on upeita juonenkäänteitä ja epätoivoa, mutta elämä on mutkikasta ja rastakasta. Kaikki ei mene aina ensimmäisellä oikein. Jokaisen ihmisen kasvutarina on erilainen ja varsinkin tässä kirjassa. Ensin oli vaikea tottua ajatukseen, että tarinaa kertoo vanha nainen, joka muistelee menneisyyttä, mutta sen unohti nopeasti ja tarinaan uppoutui täysin.

Kauneinta mitä olen lukenut pitkiin aikoihin. Rakastuin totaalisesti kirjoitustyyliin, joka Memoirs of a Geishassa on. Golden onnistuu nappaamaan kauniisti kuvan Geishan arjesta 1900 luvun taitteessa. Pidän siitä, kuinka kaikki ei ole kaunista ja kuinka kauniskin voi olla pinnan alla rumaa. Siitä kuinka kuva Geishasta muuttuu kirjankuluessa. Rakastan Sayurin ajatusvirtaa, joka on täynnä luontovertauksia, ja kuinka asiat pohjautuvat luontosuhteeseen, ja luonnon kiertokulkuun ja toistoon.

"But now I know that our world is no more permanent than a wave rising on the ocean. 

Whatever our struggles and triumphs, 

however we may suffer them, 

all too soon they bleed into a wash, 

just like watery ink on paper." - Sayuri

Itse olen aina arvostanut Geishoja ajattelivat heistä muut mitä hyvänsä. Minusta on hianoa, kuinka Geishat ovat sensuelleja ja mitä he ovat he ovat taiteilijoita. Minusta oli myös huvittavaa, miten Sayuri vertaa itseään länsimaiseen naiseen, joka seurustelee rikkaan miehen kanssa. Sama asia. Minäkin näen asian näin. En voi ymmärtää miksi naista joka nauttii seksistä kutsutaan automaattisesti huoraksi. Tosin mikä kirjassa oli hyvin selitetty oli se, että nautinto riippuu paljon tunteesta toista ihmistä kohtaan.

"We none of us find as much kindness in this world as we should," - Chairman

Jos teillä vain koskaan on aikaa lukea tämä kirja. Lukekaa se, rakastakaa sitä ja pitäkää se sydämmissänne lopunelämää. Hieman erilainen satu, mutta yhtäkaikki koskettava. Suosittelen lukemaan alkuperäisellä kielellä eli englanniksi. <3

Arvostelu:<3<3<3<3<3

En omista videota enkä videosta mitään. 

I don't own anything from the film and I don't own the video itself.

Kyseessä on The chairman's waltz elokuvan soundtackista. Tämä on suosikkini. Olen saanut siis lahjaksi Memoirs of a geishan kirjana, elokuvana ja vielä cd-levynä ^.^

Tekeekö tekstini jälkeen mieli lukea kyseinen kirja?

Vladimir Nabokov: Lolita

Kaikessa yksinkertaisuudessaan Lolita kertoo pedofiilin näkökulmasta kertomuksen. Humbert Humbert rakastuu palavasti 12 vuotiaaseen Dolores Hazeen ja tytöstä tulee Humbertille suoranainen pakkomielle. Hänen nymfettinsä, lolitansa jota tämä palvoo ja ihailee. Sattumusten sarjojen vuoksi Lolita ja Humbert päätyvät kulkemaan ympäri Amerikkaa.

Kirja oli järkyttävä. Minua suorastaan etoi lukea joitakin kohtauksia, sillä päähenkilömme aivoissa ei ollut järin mielyttävää olla, hänen nähdessään lapsi tytöt seksuaalisesti kiihottavina. Kerrontatyyli on siis minä kertoja, joka välillä selittää lukijalle ajatuksiaan ja tekojaan. Toisalta tämä tuntuu siltä kuin hän selittelisi omia tekojaan ja motiiveitaan itselleen. Niin sanotusti reasoning with himself.

Kirjassa Humbert pyrki luomaan itsestään kuvan, kuin ei itselleen voisi yhtään mitään, ja että itseasiassa lolita onkin saanut hänet pauloihinsa eikä toisin päin. Eli tämä lolita on vietellyt aikuisen miehen. Hän luo tilan, jossa lukija ei enää näe Humbertin tekoja vääränä, vaan näkee ne vain välttämättömyytenä. Sairaaltahan se tuntuu, mitä tämä mies tekee. Niin lukijalle kuin lolitalle.

Mies on pakkomielteinen ja kärsii mielisairaudesta, tämä ilmenee harhoina ja vainoharhaisuutena. Täyden psykopaatin hahmosta tekee lolitan kuvan sairaanomainen ihannoiminen, suunnitelmallisuus ja laskelmointi. Päähenkilön suurta älyä kuvaa hänen shakkipelinsä. Ongelmana tosin kirjassa tulee se, että hänen kuvatessaan itseään älykkäänä ja melkoisen komeana on, että meillä ei ole parempaa tietoa. Meillä on vain hänen sanansa. Ahdistavin piirre ehkä kuitenkin kirjassa oli pakonomainen lolitan ihailu. Humbert sairaanomaisesti tarkkaili Doloresin painoa ja punnitsi tätä. Reidenympärysmitankin täytyi olla juuri oikea.

Lopussa tuntui kuin Humbert olisi tajunnut, että mitä hän oli tehnyt on väärin. Jollain sairaalla tasolla hän tajusi, että hän on tuhonnut Doloresin lapsuuden, ja mikä tahansa muu on parempaa kuin mitä hän on tytölle tehnyt. Väkivallan astuessa kuvaan ja päähenkilön pää luimussa myöntäessä lyöneensä lolitaa tuntui, jo että ei pahemmaksi voi lolitan kohtalo käydä. On jo tarpeeksi seksuaalinen hyväksikäyttö, mutta lisäksi myös fyysinen väkivalta ja psyykkinen riippuvuus ja ainoa turva on lolitalle Humbert.

Kirjan tiivis tunnelma ei tullut niinkuin trillereissä, siitä pelon jännityksestä, vaan seksuaalisesta jännityksestä. Jännite oli upeasti luotu, vaikkakin se purkautui sairaalla tavalla ja ei voinut ajatella muutakuin, että tämä on väärin, mutta nautinto oli käsinkosketeltavaa.

Kirjoitustyyli on loistava, ja en voinut muutakuin rakastua kirjaan sen kirjoitustavan vuoksi. Se oli upea, yksityiskohtainen olematta kuitenkaan tylsä. Sanan kääntein ja taivutuksineen luotiin yksinkertaisesta lauseesta hyvin hienostunut ja sävytteinen. En voi muutakuin ihmetellä sitä taitoa, jolla teos on käännetty ja siksipä haluan korostaa, että suomentajat Eila Pennanen ja Juhani Jaskari ovat tehneet loistavaa työtä. Kiitos, että olette suomentaneet tämän näin hyvällä laadulla.

Kirjassa täytyy oikeasti miettiä, että onko kaikki vain Humbertin luomaa vaaleanpunaista harhakuvaa. Pitää osata poimia niitä kohtia, joissa näkyy muukin, kuin Humbertin himon sokaisema näkymä. On löydettävä siitä kuvitelmasta ja harhoista se todellisuus. Helposti jää Humbertin sanojen pauloihin ja tuudittautuu siihen pehmoiseen peittoon mihin hän yrittää sinut peitellä. Älä siis kirjaa lukiessa anna Humbertin vietellä sinua.

Pidin erityisesti siis kirjan kuvauksista, ja seuraava kuvaus kirjasta on minusta ihana ja jäi mieleen.

"Eva Rosen, kotikonnuiltaan lähtenyt pikku ranskalainen, oli toisaalta hyvä esimerkki lapsesta, joka ei ole silmiinpistävän kaunis mutta jossa terävänäköinen amatöörikim voi nähdä joitakin nymfettien viehätysvoiman perusaineksia, kuten täydellisen kehitysikävartalon ja harhailevat silmät ja korkeat poskipäät. Hänen kiiltävä kuparinvärinen tukkansa oli yhtä silkkinen kuin Lolitan, ja hänen herkkien maidonvalkoisten kasvojensa piirteet, kirkkaanpunaiset huulet ja hopeakaloina välähtelevät silmäripset olivat vähemmän kettumaiset kuin yleensä meidän rotumme punapäiden suuren klaanin" 

-Humbert

Arvostelu:<3<3<3<3

11/20 J. R. R. Tolkien: Taru sormusten herrasta: Sormuksen ritarit

3. Vertaile kirjaa ja siitä tehtyä elokuvaa

Elikkä luin Taru sormusten herrasta ja katsoin siitä tehdyn elokuvan, mutta en katsonutkaan normaalia elokuvaa vaan katsoin kokopitkän version, mistä ei ole poistettu mitään kohtausta, jotta elokuvasta saataisiin lyhyempi.

Arvostin kirjassa suuresti sen kuvailua ja yksityiskohtia. Ne elävöittivät tarinaa. Kirjaa lukiessa ymmärsi miksi tästä kirjasta on tullut klassikko ja se melkein koetaan yleissivistykseksi, että on lukenut kyseisen kirjan. Teksti osasi olla paikoin hyvin uuvuttavaakin. Näinä kirjan hetkinä toivoi että kyseistä kuvailua ei olisi niin paljon, vaikka rakastaakin kuvailua. Kirjahan pinten hobittien pitkästä matkasta synkässä maailmassa, jossa pelko valtaa alaa.

Elokuva noudatti yllättävän hyvin kirjan juonta, yksityiskohtia lukuunottamatta. (Tämä voinee johtua siitä, että katsoin täyspitkän version). Joitakin juonenkäänteitä ei oltu otettu elokuvassa ollenkaan huomioon, kuten Bombadiliä ja Kultamarjaa, mikä minua henkilökohtaisesti suretti sillä pidiän näistä kahdesta hahmosta erityisesti, heidän iloisuutensa ja lämpönsä vuoksi. Elokuva jatkui vähän pitemmälle kuin kirjassa.

Lähden nyt tutkimaan yksityiskohtien eroavaisuuksia joita riittää. Pohdin myös syitä miksi. Suurin syy varmaan yksityiskohtien puutteeseen on aika. Elokuvaa ei kukaan jaksa katsoa määräänsä enempää ja minäkin kun yhtäjaksoisesti katosin elokuvan niin rupesi minua puolenväliin jo väsyttämään ja aivot eivät jaksaneet keskittyä. Elokuva on siis todella pitkä jo ilman yksityiskohtia. Minua eniten häiritsi pieni yksityiskohta, millä ei periaatteessa ollut mitään merkitysta. Se oli kun hobitit olivat pomppivassa ponissa ja juomassa ja siinä kohtaus ei ollut pää osiltaan samanlainen kuin kirjassa. Kirjan ja elokuvan naishahmojen puuttuminen häiritsi.

Pidin kyllä kirjasta ja elokuvasta, mutta eivät päätyneet top 10 listaani : /

Dan Brown: Enkelit ja demonit

3/3 Luklupäiväkirja!! Spoileri varoitus elä lue jos et halua tietää loppuratkaisua.

Nyt on luettu kokonaan kirja!!! Kirjan tunnelma tiivistyi loppua kohti ja se suorastaan räjähti. Ongelmana oli, etten tajunnu Carmelengon olevan syyllinen ! Siihen ei minusta viitannut yhtään mikään paitsi ehkä suorastaan hullu sairas ja omistautunut uskominen. Minä itse arvostin niin ehdotonta lapsen uskoa aikuisella henkilöllä, mutta näköjään ihmisluonto puskee esiin ja tekee hyvästä pahan moraalittoman olennon. Lopetus oli suorastaan mielenkiintoinen kirjassa. Lopetus on muuten eri kuin elokuvassa, ehkä ihan ymmärrettävästä syystä.

9/20 Agatha Christie: Eikä yksikään pelastunut

Tein Kirjan lorusta kuvan. Elikkä loru ei ole itsekeksimä vaan kirjasta. : )

2/20 Joanne Harris: Pieni Suklaapuoti

Tehtävä 2. 

Kirjoita epilogi kirjalle

Lopulta tuuli lähti ilman meitä. Se jatkoi matkaansa yli vuorien yli jokien. Se kulki omia polkujaan ilman meitä. Sitä minä toivoinkin, mutta vuosien alkaessa vieriä ja Anoukin, ja hänen pikkusiskonsa Sislian kasvaessa, mieleni alkoi vaeltaa. Tuo tuuli vietteli kutsuillaan. Minä kieltäydyin niistä ja kieltäydyn yhä.  Kaivatessani tuulen mukaan ainut asia, joka piti minut paikoillaan, on tulevaisuus. Tahdon luoda tulevaisuuden heille. Itse kyllä nautin kulkemisesta pienenä, mutta silti haluaisin Anoukille ja Sislialle kodin, jota he voivat muistella kotina. Paikkana jonne voi palata, jonne voi käpertyä peittojen alle lämpimään kaakaon kera ja saada rakkautta. Sitä minä toivoisin heille. Ehkä vielä joku päivä minä lähden. Ehkä minä lähden tuulen mukaan ja annan sen viedä kuten ennenkin. Vielä ei ole sen aika. Kortit saattavat sen kertoa, mutta vieläkin ne kertovat tarinaa. Tarinaa joka seisoo paikoillaan. Tarinaa jonka aika ei ole vielä liikkua, vaan pysyä paikoillaan hiljakseen odotellen hetkeä, jona lähteä eteen päin.

        Olen jo tottunut elämän menoon kylässä. Ihmiset ovat vähitellen hyväksyneet meidän ja olemme kasvaneet osaksi yhteisöä. Kukaan ei ole kyennyt vastustamaan puotini herkkuja niin paljon ettei olisi tullut käymään puodissani. Puotiin tullessaan vähitellen tunnustellen opitaan tuntemaan toisemme. 

        Ylimääräistä aikaa minulle on kertynyt, vaikkei voi puhua ylimääräisestä. Aikaa on lopulta aina liian vähän. Aikaa ei voi pysäyttää sijoilleen, jos sitä yrittää huomaa kuluttaneensa kaiken tuon ajan pois, yrittäen mahdottomuuksia, mutta jos siihen uskoo niin ehkä mahdottomastakin tulee joskus mahdollista. Jäinhän minäkin tänne. Uskoin sen olevan mahdotonta minulle jäädä, mutta täällä minä elän. Teen suklaata ja leivon herkkuja. Olen lisännyt valikoimaani macaron leivoksia. Monissa eri mauissa. Macaronsit ovat keveitä kun pilvi, kun niitä haukkaa ja ne sulavat suussa pilviksi, jotka maistuvat taivaallisilta. Uudet koristeetkin ovat vaihtuneet näyteikkunassani. Tällä hetkellä sitä koristaa satu tuhkimosta. Kaunis sokerista tehty lasikenkä ja pieni marsipaani kurpitsavaunu sekä tietysti Tuhkimo. Olen jo sopinut päivän, jona lapset saavat tulla syömään koristeet, kuinka hauskaa siitä tuleekaan.

       Tuuli puhaltaa. Puhaltaa pahan ilman pois tuoden hyvää ilmaa. Annan tuulen hyväillä kasvojani, mutta päästän sen pois. Päästän sen vielä monesti pois luotani ennen kuin lähden sen mukaan. Tuuli tulee ja menee. Ei minulla ole kiirettä. Tuuli voi mennä ja tulla, mutta jos lähden en voi enää tulla, ainoastaan mennä. Joten menköön tuuli vielä yksin ehkä se kaappaa minut mukaansa toisen kerran mutta ei vielä.