Siiri Enoranta: Gisellen kuolema

Pitkä blogi tauko on ollut! Johtuen ihan vain siitä, että sopeutuminen uuteen kouluun ja kaupunkiin on vienyt oman aikansa. Puhumattakaan oman elämän sisäisestä draamasta. Elämä myrskyää ja välillä on ihana katsoa myrskyä sen silmästä.

Gisellen kuolema kertoo Linneasta, joka oli tuleva prima ballerina. Hän olisi se joka loistaa, se josta ollaan ylpeitä, mutta elämä on julmaa. Kun Linnea loukkaa jalkansa ei hänestä enää koskaan voi tulla sitä tanssijaa, joksi hän on itsensä aina kuvitellut. Kuinka luopua unelmistaan ja haaveistaan? Miltä tuntuu katsoa miltei täydellistä tyttöä sivusta ja nähdä vain kuori.

Kävin Turun kirjamessuilla ja sieltä tarttui viimeinen puuttuva Enorannan kirja hyllystäni. (En aijo hankkia Nokkosvallankumousta, sillä se oli minulle liian masentavan toivoton kirja.) Mutta itse kirjaan. Enoranta kirjoittaa edelleen kaunista tekstiä ja jotenkin hän onnistuu pienillä yksityiskohdilla tekemään todentuntuisin kuvauksen suomalaisesta kodista ja lukiolaisen elämästä. Hän maalaa muutamalla sanalla maiseman, joka on täysin uskottava.

Tässä kirjassa liikuttiin minulle ehkä hieman ahdistavilla aihe alueilla, kuten huumausaineet ja hmm.. sanotaanko, että kielletty rakkaus. Pidin siitä, kuinka päähenkilömme ei niinkään ollut päähenkilö, vaan enemmän kerrottiin hänen näkökulmastaan tämän siskosta, josta muodostui kirjan päähenkilö. Miten sen sanoisi. Tämä vain korostaa sitä, ettei Joel ole mitään ilman Linneaa ja Joelin omin sanoin:

"Minä olen Joel vain suhteessa Linneaan." -Joel

Jokaisella on tapansa selvitä. Usein me unohdamme katsoa itse ihmiseen tai sitten me vain suljemme silmämme toisen kivulta, vaikka pitäisi katsoa suoraan ja ottaa kädestä kiinni. On itse uskottava siihen että kaikki tulee olemaan hyvin, ennen kuin voit sanoa sen toiselle. Jos sanoo toiselle, että kaikki on hyvin, on se lupaus siitä, että jos ei ole nyt hyvin tulee olemaan, ja jos ei siihen usko itse niin voi jättää sanomatta. Tätä minä mietin kirjan aikana. 

Tästä kirjasta on vaikea puhua. Tämä on vahvaa Enorantaa ja jos pitää Enorannan kielestä tulee pitämään tästäkin, mutta aihe on aika rankka, ja vaikuttaa kirjan viihdyttävyyteen ja voi olla jopa vaikea nauttia kirjan tekstistä. Suosittelen silti lukaisemaan, sillä kirja ei ole paksu ja tuntui loppuvan liian nopeasti.

"Me emme sanoneet paljon koska kaikki sanat rikkoivat sitä harmoniaa, 

joka oli rakentunut niin helposti mutta 

jonka perustuksina oli hämähäkinseittiä ja aamukastetta." -Joel

Arvostelu:<3<3<3

Jojo Moyes: Kerro minulle jotain hyvää

Kirjaimellisesti yöllä tämän luettuani puoli neljältä menin alakertaan otin kolme post it lappua. Laitoin ensimmäiseen tekstin "lue tämä", jonka liimasin kanteen. Toiseen laitoin "A..aaa. Ei yritetä spoilata!" ja liimasin sen takakansi tekstin päälle. Kolmanteen kirjoitin isona "EI!" ja liimasin sen toisen tekstin alle. Jätin kirjan äidin pöydälle. Seuraavana iltana löysin äidin lukemassa kirjaa itku kurkussa niin kuin minä aamuyöllä. Äiti piti kirjasta myös. Suosittelen.

Kerro minulle jotain hyvää kertoo Louisasta, joka viihtyy erinomaisesti pikkukylänsä pienessä kahvilassa töissä. Kun hän yhtäkkiä menettää työnsä ja toimeentulonsa, on hänen löydettävä uusi työ. Se ei kuitenkaan ole mikään helpoin, sillä hänellä ei ole koulutusta eikä muuta työkokemusta kuin kahvilatyötä. Kuitenkin kuin ihmeen kaupalla hän saa paikan neliraajahalvaantuneen henkilökohtaisena avustajana.

Louisa on ihanan pirteä hahmo. Ehkä hieman höhlä niin sanotusti, mutta siitä minä hänessä pidänkin. Pidin myös todella paljon hänen vaatemaustaan. Will taas on täysi vastakohta Louisan eloisuudelle. Osittain tämä johtuu siitä ettei Will pysty liikkumaan, mutta Willin mieli on todella musta ja hän on syvässä masennuksen tilassa.

En oikeastaan voi tästä paljoa kertoa, sillä en halua spoilata mitään. Pidin todella paljon tunnelmasta, mutta hieman minua ärsytti se, että rahalla ratkaistiin monta asiaa.

Täytyy myöntää, etten varmastikkaan olisi lukenut tätä kannen tai edes takakannen perusteella, mutta tästä tuli elokuva, jonka traileriin ihastuin ja sain siitä selville, että kyseinen elokuva pohjautuu kirjaan ja olen kyllä niin iloinen, että löysin tämän. Ehkä hieman hömppäromaanin vikaa, mutta niin tunnetta täynnä, että ei meinaa henkeä saada.

"Clark hyvä,
tässä sinulle todiste etten sittenkään ole täysin itsekäs idiootti.
Arvostan vaivannäköäsi suuresti.
Kiitos.
Will." -Will kirjeessä Clarkille

Arvostelu:<3<3<3<

Unpopular bookish opinions

Sain tämän haasteen Hennalta kiitos (/^▽^)/ (hänen bloginsa Henna / CARRY ON READING). 

Säännöt ovat seuraavat:
- Linkitä haasteen antaja blogipostaukseesi
- Vastaa kysymyksiin
- Lähetä vähintään 3:lle, joiden blogit linkität postaukseen
- Ilmoita heille ja linkitä oma postauksesi heille, jotta hekin tietävät mitä tehdä

Kysymykset:

1. Kirja/kirjasarja josta muut pitävät mutta sinä et?
Harry Potter - J. K Rowling Elkää tappako! Ei vain iskenyt pienenä ja aina jäivät kirjat kesken. Nyt olen aloittanut näiden kirjojen läpi kahlaamisen vanhemmalla iällä, ja kyllä pidän kielestä, mutta en ole vielä ymmärtänyt hypeä.

2. Kirja/kirjasarja josta muut eivät pidä mutta sinä pidät?
The Host - Stephenie Meyer Yllättävää kyllä pidän tästä todella paljon. Olen lukenut tämän seitsemän sataa sivuisen järkäleen kolmesti, mutta jostain syystä tämä kirja ei ole saanut ansaitsemaansa huomiota, tai tästä ei vain pidetä. (kirjailija?)

3.Kolmiodraama, jossa päähenkilö päätyy yhteen sen kanssa, jonka et olisi halunnut?
Splintered - A.G Howard, Just nuuuuuuu. Aivan väärin. Ei miulla muuta.

4. Suosittu kirjagenre josta et pidä/ josta haluaisit mutta et vain pidä?
Itseasiassa kaksikin. Toinen on kauhu. Näen liian herkästi painajaisia ja toinen on Hardcore scifi, mutta se on miulle jotenkin liian vaikea seurata.

5. Pidetty, suosittu tai rakastettu hahmo josta et vain pidä?
Groover Percy Jackson sarjassa. En vain kestä häntä. En tiedä miksi mutta kestän paremmin mr D kettuilua kuin satyyrin toilailuja.

6. Kirjailija josta monet pitävät mutta sinä et?
Fjodor Dostojevski hänen tyylinsä on minulle liian hidastenpoista ja politiikan kommentointia.

7. Suosittu sarja jonka lukemiseen sinulla ei ole mielenkiintoa?
A Song of Ice and Fire - George R. R Martin. Hassu juttu omistan kyllä kaikki kirjat, mutta satasivua olen saanut luettua. Ehkä pitäisi innostua lukemaan?

8. Kirja joka on huonompi kuin siitä tehty elokuva?
Liikkuva linna (Diana Wynne Jones kirja) ja (Studio Chibli elokuva) Elokuva sovitus poikkeaa paljon kirjasta, mutta kuitenkin herättää kirjan linnan eloon, ja minusta kirja olisi vaatinut leffan kaltaisesti toteutetun romanssin.

Haastan Kirjaneidon, Jamien ja Lintusen :)
- http://kirjaneidontornihuone.blogspot.fi/
- http://skippingpages.blogspot.fi/
- http://lintusenkirjablogi.blogspot.fi/

Rick Riordan: The Trials Of Apollo; The Hidden Oracle

Niin jäljessä ovat nämä blogipäivitykset mutta ei voe mittään! Pitää vain yrittää parhaansa ja olla ottamatta ressiä. En ole lukenut Heroes of Olympus sarjaa, joten en suosittele lukemaan tätä kirjaa, koska tämä kirja kertoo tiivistäen kaikki nuo vanhat tapahtumat... Tekstini ei sisällä spoilereita ellei toisin lue. Ensi viikolla orientaatiota d(´∀`)b

Kun Zeus tiputtaa Apollon kuolevaistenmaailmaan kuolevaisena niin jo riemuratkeaa Apollonin vihollisilla. Apollonin täytyy  selvitä hänelle asetetuista koetuksista, jotta hän saisi takaisin kaipaamansa voimat ja kuolemattomuutensa. Ongelmana tosin on, että Apollo ei tiedä, mitä kyseiset koetukset tällä kertaa mahtavat olla.

Kokonaisuutena hyvä, ja katsotaan mitä tästä tulee, mutta Apollo on hieman ärsyttävä päähenkilö hänen asenteensa vuoksi, mutta sinänsä hyvä kuvaus jumalasta ja millaista olisi muuttua miltei kaikkivoivasta tavalliseksi ihmiseksi. Siitä quotekin kertoo. Hieman liian ennalta arvattavaa Riordanilta Jälleen.

Riordan on aina vahva valinta. Osittain se johtunee siitä, että hänen teoksissaan on mytologiaa, jota minä elän ja hengitän. Myytit ja legendat jaksavat aina kiinnostaa minua, ja siksi onkin helppo upota Riordanin teoksiin, jotka ottavat suurimman osan tarinan pohjaa niistä.

On ollut mielenkiintoista seurata sitä, kuinka kokoajan tulee uusia myyttejä ja ne elävät rinnakkain. Toisaalta olisin ehkä halunnut pitää ne erillään sen vuoksi, että myyttien sotkeminen vie sen viimeisenkin häilyvän rajan pois mytologioiden välillä, mikä niillä on ollut. Liikaa ristitilanteita ja ne on selitetty liian helposti.

( •̀ω•́ )σ SPOILER.... Warned you!
Elikkä siis tämä on jatkoa Heroes of Olympus sarjaan, joten tämä osa tekstistäni ehkä voi spoileroida, joten ällös lue. Pitää sanoa, että pidän todella paljon Apollonin pojan Willin ja Haadeksen pojan Nicon suhteesta. Sopivasti naljaileva ja kuitenkin tasapainoinen toisiaan tukeva suhde. JA iiip kuinka söpöjä oli Tykhen ja Nemesiksen lapsien orastava ihastus. Pidin vastakkainasettelusta Onnetar ja Kostaja. SPOILER loppuu ♥(ˆ⌣ˆԅ)

Riordan on selkeästi kehittynyt romantiikan kuvaamisessa. Oli niin tuskaista lukea Percy Jacksoneita, joissa romantiikassa meni viisi kirjaa ja saatiin mitä kaksi pusua? Come on... Mutta on aivan ihastuttavaa että Riordan kehittyy romantiikan ja ihmissuhteiden kuvaamisessa. Hän on aina ollut hyvä kuvaamaan taisteluja ja luomaan myyteistä omiaan, mutta hänen vahvinta alaansa ei ole ollut tuntevat ihmiset. Ei tämäkään ihan kympin suoritus ollut mutta todella paljon parempaa kuin aiemmin.

"Where are my eight-pack abs? I always have eight-pack abs. I never have love handels. 

Never in four thousand years!" -Apollo

Arvostelu: <3<3<3<

ps. En pitänyt jokaisen kappaleen alun Haikuista...

Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät

Täytyy sanoa, että aika tyhjentävä kirja, joka käsittelee niin ajankohtaiset asiat, kuin menneenkin ajan asiat. Ihan ähky meinasi iskeä.

Amerikkalainen professori Joe Chayefski rakastuu suomalaiseen Alinaan ja muuttaa Suomeen. Uusi maa näyttää alkuun paratiisilta, mutta alkuihastuksen jälkeen kotimaa Amerikka houkuttelee takaisin. Parikymmentä vuotta myöhemmin Joe on Amerikassa ja Alina on jäänyt ylioppilas poikansa Samuelin kanssa Suomessa.

Aihealueita on kirjassa aivan älyttömästi. Se tekee kirjasta osittain kiinnostavankin, mutta välillä kun yrittää pitää kirjaa siitä, mistä kaikesta kirjassa kerrotaan niin pää menee pyörälle vähemmästäkin. Ehkä suurimmiksi aiheiksi kirjaa luen eläinkokeet, kotimaa vs. muu, teknologian kehitys ja vanhemmuus.

Listaan tässä vielä muutaman pienemmän aiheen, mitä kirjassa on, jotta oikeasti voitte ymmärtää kuinka laaja kirjo kirjassa niitä on. Ja lähtee uskonnon merkitys nyky-yhteiskunnassa, perinteet, yksilönarvot, ulkosuomalaisuus, mainonta, ulkomaalainen kumppani, avioero, uskottomuus, yliopisto maailma, tieteellisten tutkimusten hyödyntäminen, riippuvuus, nuorten syrjäytyminen ja lasten liian varhainen aikuistuminen. Nämäkin ovat osittain vain jäävuoren huippu.

Tärkeä aihe joka liittyy nimeenkin on se, että ihminen viimeiseen asti pitää kiinni omista uskomuksistaan. Ihmisen mielipidettä on kuitenkin helppo suunnata eripoluille, jos vain osaa vetää oikesta naruista ja varsinkin silloin, jos se tukee ihmisen omaa näkemystään. Ihminen on lopettanut toisten ihmisten kuuntelemisen, ja uskoo omien näkemystensä olevan ainoita oikeita, eikä näe kokonaiskuvaa.

Itseäni eniten kiinnosti Iam laitteesta kertovat osuudet. Oli mielenkiintoista pohtia sen mahdollisia haittavaikutuksia, ja suuressa osassa osuinkin oikeaan. Pidin tästä piirteestä myös ehkä sen takia, että
se rikkoi eniten faktatekstin tuntumaa ja oli osa kirjaa, joka loi siihen tunnelman näin voi vielä olla. Tähänkö me haluamme päätyä.

Hyvin ajatuksia herättävä kirja, mutta oli tulla aikamoinen tieto/kirja ähky, ja pidinkin kaksi pidenpää lukutaukoa, kun tuntui, ettei tekstiä pääse pakoon ja sitä on loputtomiin. Pidin itse asiassa enemmän Jussi Valtosen Vesiseinästä, mutta ei tämäkään tylsäksi käynyt vaikka oli pitkä. Ongelmana oli ehkä minulla liian faktatekstimäisyys, ja se etten kyennyt samaistumaan kehenkään hahmoon ja katsoin ikäänkuin ulkopuolelta kaikkea.

Arvostelu: <3<3<3<

Kirjakrapulasta.

Ei herranjumala. Onko teille käynyt sitä, että saatte kirjan luettua loppuun puoli neljältä aamuyöstä ja päätätte mennä nukkumaan. Eihän siinä mikään uni tule, kun kirja pyörii päässä ja vieläkin hiukka itkettää, tuntuu epäreilulta ja satutetulta. Tämä on merkki tulevasta liskojenyöstä. Sitä vain kääntyilee ja vääntyilee, mutta uni ei vain ota tullakseen.

Aamulla/päivällä sitten herätessä on hirvittävä jysäri ja silmät ovat turvoksissa. Peilistä katsoo hirmuinen mörökölli silmäpussit kuin parhaalla vampyyrilla. Tässä vaiheessa peiliin katsoessa tulee vaihe, ettei ikinä enää näin myöhään, tai ettei hetkeen näin tunnepitoista ja koukuttavaa kirjaa.

Vältetään tragediat kuin se olisi ainoa asia, joka pitää meidät hengissä. Luetaan turhanpäiväistä hömppää, joka ei loppujenlopuksi liikuta meitä mihinkään suuntaan ja jälleen alamme kaivata jotain tunnetta. Edes vaikka vihantunteita kirjaa kohtaan, koska mikä ei olisi pahempaa kuin kirja joka ei herätä tunteita. Kuin olisi pakotettuna katsomaan maalinkuivumista. Odottaen teoksen herättävän tunteita, joita se ei koskaan lopulta herätä. Kuten maali joka kuivuu, josta ei silmämääräisesti voi koskaan olla varma, milloinka se on kokonaan kuiva, ja näin odotetaan iäisyys kyllästytään ja palataan jälleen pahoille poluille.

Kiinnostutaan jostain kirjasta, joka vaikuttaa mielenkiintoiselta. Luetaan takakansi ja todetaan, ettei tässä ole ihan onnelliset lähtökohdat, eikä välttämättä onnellista loppua, mutta ei voida vastustaa kirjan lumoa. Otetaan se hyllystä ja viedään kotiin. Ensin vähän arkaillaan, mutta kun ensimmäinen sivu on korkattu, niin sivut kääntyilevät jo itsestään. Taas huomataan, että lukeminen menee pikkutunneille, eikä tässä ole enää kuin pohjat jäljellä kirjasta.

Silmät valuvat kyyneliä, niin että teksti on muuttunut suttuiseksi. Lukeminen on hidasta ja vaivalloista, mutta jokainen muisto kirjasta ja jatkuva teksti kohti tragediaa, aiheuttaa uuden tulvan kyyneliä silmiin ja niitä ei pääse pakoon. Kyynelet virtaavat ja kuivettuvat poskille, nenä vuotaa. Ja lopulta päästään alkuun. Siihen, että lopetat kirjan puoli neljältä aamuyöstä.


Vinkkejä kirjakrapulan ehkäisyyn!:
-Juo paljon nestettä -> pahempi olo aamulla, jos ei edellisenä päivänä ole juonut moneen tuntiin
-Aloita lukeminen aikaisemmin kuin illalla, jos kirja on paksu

Vinkkejä kirjakrapulasta selviämiseen!:
-Juo vettä
-Laita turvonneille silmille kylmä kostea liina
-Kerro kirjasta ja ajatuksistasi kirjaa koskien ystävälle.
-Älä jää puimaan asiaa yksin!


Kertokaa kommenteissa omista kirjakrapula kokemuksista ; ))

Andrzej Sapkowski: Haltiain verta

Tarkoitukseni on siis lukea kaikki osat. Näiden kirjojen tunnelma on ihanan synkän harmaa sumu, joka ei vain haihdu. Se ei sinänsä haittaa, sillä sumu piirittää jokapuolelta, eikä päästä otettaan ennen viimeistä sivua. Nautin Sapkowskin tyylistä ja siitä, miten se omalla tapaansa voidaan nähdä ottavan kantaa nykyaikaan ja siihen miten jokaisella ajalla on päätöksensä.

Ciri on kaksitoista vuotias noiturikoulutuksessa oleva tyttö. Eihän siinä muuta ongelmaa ole, kuin että hän on tyttö, ja koskaan aikaisemmin ei ole koulutettu noituri tyttöä. Tämä tarkoittaa vain sitä, että vanhat noturit eivät aivan ymmärrä, että naisenaluilla on omat tarpeensa ja lisäksi tytön maagiset kyvyt huolestuttavat. Gerald kutsuu hätiin Triss Merigoldin, jotta tyttö saisi naisen seuraa.

Haltian veressä kuvataan kauniisti julmaa sotaa, ja kun sanon kauniisti en tarkoita kaunistellusti vaan juuri niin kuin se on. Raakaa, veristä ja julmaa sotaa jonka kuvaus on toteutettu täydellisesti. Sopivasti kauhua, toimintaa ja mikä tärkeintä hengissä selviytymistä. Kirjassa pidän magiasta ja kuinka se toimii. Tarvitaan jokin lähde, josta saadaan voimia toteuttaa magiaa.

Pidin kirjassa paljon siitä, kuinka kirjailija puhuu naiseudesta, ja kuinka se on täydellisen luonnollinen osa meitä, naisia. Pidin erityisesti kirjassa vaiheesta, joka puhuu Cirin ja Jenneferin suhteesta, ja kuinka se kehityy. Cirin reaktiot on kuvattu hyvin, ja on ymmärrettävää, että Ciri tahtoisi, että hänenkin mielipidettä kysyttäisiin, mutta välillä ei ole vaihtoehtoja.

Olin Finnconissa Heraldiikkaluennolla, mistä itseasiassa oli hyötyä tätä kirjaa lukiessa, sillä Sapkowski hyödyntää heraldiikkaa vahvasti niin vihollisen tunnistamisessa, kuin toverinkin. Luennolla mielenkiintoisinta oli se, ettei metallivärejä(valkea ja keltainen) saa olla päällekkäin keskenään, eikä normaaleja värejä eli punaista, sinistä, vihreää, mustaa ja purppuraa päällekkäin. Eli siis metallivärejä normaalivärien päälle ja toisinpäin, mutta samaa sarjaa olevia värejä ei saa laittaa päällekkäin. Näin minä ymmärsin asian. (Olipas epäselvä selitys tälle aiheelle)

ps. Tilasin Kohtalon miekan ja Viimeisen toivomuksen.
pss. Muutto ja Yliopiston alku jännittävät aivan hirmuisesti! ja siitä syystä en paljoa kerkiä kirjoitella!