3/20 Hannu Rajaniemi: Kvanttivaras

Tehtävä.1 Arvostelu

Aluksikkin vähän alustusta, jotta voitte ymmärtää arvosteluani. Pitää kertoa vähän juonta. : )

Kvanttivaras kertoo Jean le Flambeurista mestarivarkaasta, joka lusii kakkuaan vankilassa, jossa sovelletaan vankien keskuudessa vangin dilemma peliä. Vankilaan hän on päätynyt mönkään menneen keikan vuoksi. Mieli niminen nainen vapauttaa varkaan tuntemattoman työnanatajan toimesta. Varkaan ja Mielen täytyy löytyää varkaan muistot, jotka tämä on kätkenyt. Ne täytyy löytää, jotta varas saa saatettua loppuun sen minkä aloitti... mestarivarkauden. Kirjassa kerrotaan myös rikosetsivästä. Lopulta näiden kahden tarinat punoutuvat yhteen. Kirja jättää paljon auki seuraavaa osaa varten. En varmaankaan tuohon opukseen tartu, joka on siis Fraktaaliruhtinas

Tämä kirja oli minulle suorasanainen haaste. En ole ennen lukenut skifiä, ja mentiin siis mukavuusalueeni ulkopuolella. Kirja ei sinänsä käsittänyt romantiikkaa, vaikka ensimmäisellä 20 sivulla puhutaankin jo erektiosta. Parisuhde draamaa oli, mutta sekin jotenkin olematonta ja en ymmärtänyt sen ideaa juonellisesti. Kirja oli outo sekoitus skifiä, dekkaria ja joitain jolle en tiedä edes sanaa. Kerronta oli mielestäni sekavaa, koska henkilöstä pompittiin toiseen ilman varoitusta. Sama päti aikaan. Yhtäkkiä puhutaan nykyhetkessä ja seuraava kappale olikin menneisyydessä. Mielenkiintoista oli lukea miehen/miehien näkökulmasta. Jotenkin en ole lukenut paljoakaan kirjoja joidenka päähenkilö olisi mies. Kirjan henkilöhahmot ovat minusta liian kieroja. Yksi jos toinenkin henkilö oli enemmän tai vähemmän kiero. Kaikki loppupelissä ajoivat vain omaa etuaan, ja minä en nähnyt siinä järkeäkään. Ehkä sanomana oli, että olemme tulevaisuudessa tapojemme ja halujemme orjia ja ajattelemme lopulta vain itseämme.

Olisin todella toivonut sanastoa. Kirjassa oli mitä ihmeellisimpiä sanoja, jotka eivät kilisyttäneet kellojani. Minulle ei sanonut mitään antimateriaali tai kvanttipiste ase. Elikkä oman mielikuvituksen varassa mennään. Onhan se mukavaa, mutta itse pidän kirjoista, joissa kuvaillaan asiat ja paikat tarkasti. Haluan niistä kuvan päähäni, jotta voin kuvitella kohtauksen päässäni täydellisesti. Rajaniemi kyllä kuvailee, mutta se on liian pintapuolista ja mielikuvia ei jää päähän. Hän vain raapaisee pintaa, mutta ei anna kokonaisuutta. Olisi myös ollut hienoa tietää, miltä näyttää kvanttipiste ase. Jokin pieni yksityiskohta saatetaan kuvata tarkasti, mutta kokonaisuus unohdetaan. Joskus myös kirjassa tuli kohtia, joissa ajatus oli: "Mitäs minä juuri äsken luin."

Mistä pidin kirjassa oli Rajaniemen lennokas tapa kirjoittaa. Vauhtia ja huimapäisyyttä ei jäänyt uupumaan. Kirjassa oli myös hyvää se, että tapahtumia ei jääty vatvomaan tuntikausiksi, vaan mentiin eteenpäin tarinaa.

Arvio: <3<3< 

           kaksi ja puoli sydäntä. Lennokas mutta jäi pintaraapaisuksi ja liian asioista toiseen pomppiva.Mutta ensimmäiseksi scifikirjakseni teki vaikutuksen, vaikken ymmärtänyt läheskään kaikkia sanoja. Ehkä se on tarkoituskin?

2/20 Joanne Harris: Pieni Suklaapuoti

Tehtävä 2. 

Kirjoita epilogi kirjalle

Lopulta tuuli lähti ilman meitä. Se jatkoi matkaansa yli vuorien yli jokien. Se kulki omia polkujaan ilman meitä. Sitä minä toivoinkin, mutta vuosien alkaessa vieriä ja Anoukin, ja hänen pikkusiskonsa Sislian kasvaessa, mieleni alkoi vaeltaa. Tuo tuuli vietteli kutsuillaan. Minä kieltäydyin niistä ja kieltäydyn yhä.  Kaivatessani tuulen mukaan ainut asia, joka piti minut paikoillaan, on tulevaisuus. Tahdon luoda tulevaisuuden heille. Itse kyllä nautin kulkemisesta pienenä, mutta silti haluaisin Anoukille ja Sislialle kodin, jota he voivat muistella kotina. Paikkana jonne voi palata, jonne voi käpertyä peittojen alle lämpimään kaakaon kera ja saada rakkautta. Sitä minä toivoisin heille. Ehkä vielä joku päivä minä lähden. Ehkä minä lähden tuulen mukaan ja annan sen viedä kuten ennenkin. Vielä ei ole sen aika. Kortit saattavat sen kertoa, mutta vieläkin ne kertovat tarinaa. Tarinaa joka seisoo paikoillaan. Tarinaa jonka aika ei ole vielä liikkua, vaan pysyä paikoillaan hiljakseen odotellen hetkeä, jona lähteä eteen päin.

        Olen jo tottunut elämän menoon kylässä. Ihmiset ovat vähitellen hyväksyneet meidän ja olemme kasvaneet osaksi yhteisöä. Kukaan ei ole kyennyt vastustamaan puotini herkkuja niin paljon ettei olisi tullut käymään puodissani. Puotiin tullessaan vähitellen tunnustellen opitaan tuntemaan toisemme. 

        Ylimääräistä aikaa minulle on kertynyt, vaikkei voi puhua ylimääräisestä. Aikaa on lopulta aina liian vähän. Aikaa ei voi pysäyttää sijoilleen, jos sitä yrittää huomaa kuluttaneensa kaiken tuon ajan pois, yrittäen mahdottomuuksia, mutta jos siihen uskoo niin ehkä mahdottomastakin tulee joskus mahdollista. Jäinhän minäkin tänne. Uskoin sen olevan mahdotonta minulle jäädä, mutta täällä minä elän. Teen suklaata ja leivon herkkuja. Olen lisännyt valikoimaani macaron leivoksia. Monissa eri mauissa. Macaronsit ovat keveitä kun pilvi, kun niitä haukkaa ja ne sulavat suussa pilviksi, jotka maistuvat taivaallisilta. Uudet koristeetkin ovat vaihtuneet näyteikkunassani. Tällä hetkellä sitä koristaa satu tuhkimosta. Kaunis sokerista tehty lasikenkä ja pieni marsipaani kurpitsavaunu sekä tietysti Tuhkimo. Olen jo sopinut päivän, jona lapset saavat tulla syömään koristeet, kuinka hauskaa siitä tuleekaan.

       Tuuli puhaltaa. Puhaltaa pahan ilman pois tuoden hyvää ilmaa. Annan tuulen hyväillä kasvojani, mutta päästän sen pois. Päästän sen vielä monesti pois luotani ennen kuin lähden sen mukaan. Tuuli tulee ja menee. Ei minulla ole kiirettä. Tuuli voi mennä ja tulla, mutta jos lähden en voi enää tulla, ainoastaan mennä. Joten menköön tuuli vielä yksin ehkä se kaappaa minut mukaansa toisen kerran mutta ei vielä.

Heippati hei ^^ Aikaa taas kulunut edellisestä blogi postauksesta. Monta kirjaa jo luettuna, tehtäviä vähemmän tehtynä. Nyt olen sitten hurahtanut lukemaan YA=young adult books. Elikkäs enkun kielistä kirjallisuutta lukemassa. Valitettavasti tämä nyt hidastaa diplomi kirjojen lukemista, mutta silti elämä on lukemisen täytteistä :) Diplomi kirjoja luettu jo 6, mutta vasta yksi tehtävä tehtynä.

1/20 Ally Condie: Perillä

Tehtävä 1. 
Arvostelu


Kirja on trilogian päätös osa. Aikaisemmat osat Tarkoitettu ja Rajalla. 
Perillä sjoittuu tulvaisuuden yhteiskuntaan, jossa yhteiskunta hallitsee. Ihmisten koko elämä on suunniteltu valmiiksi. Ihmisen syntymä on suunniteltu. Hän tekee työtä, jonka yhteiskunta määrää. Syö ruokansa, jonka yhteiskunta antaa. Kuolee 80 vuotiaana.
Elämän kumppaninkin valitsee yhteiskunta. Trilogia seuraa Cassia nimistä tyttöä, joka rakastuu muuhun kuin hänelle annettuun pariin, Ky nimiseen poikaan. Cassia alkaa kyseenalaistamaan yhteiskuntaa ja sen toimintaa.

Perillä kertoo Cassiasta, joka on päässyt kansannousuun, joka on kapina yhteiskuntaa vastaan. Kirja kertoo myös Ky:stä ja Cassian virallisesta parista Xanderista. Cassia on vihdoin päässyt yhteen Kyn kanssa, mutta kansannousu erottaa heidät lähettäessään heidät eri peitetehtäviin. Yhteiskunta rupeaa horjumaan kansannousun toimenpiteistä. Kansannousu levittää ruttoa kaupunkeihin ja vain heillä on lääke. Kansannousun pelastaessa ihmisiä rutolta, jokin menee vikaan. Ihmiset eivät parane, vaan oireet rupeavat pahenemaan ja ensimmäiset kuolevat. Tähän ei olla totuttu täydellisessä yhteiskunnassa eikä kansannousussa. Selviää, että rutto on mutatoitunut ja lääke olisi löydyttävä pian tai ketään ei olisi jäljellä.

Xander, Cassia ja Ky valitaan selvittämään mikä on vastalääke. Tehtävä ei kuitenkaan ole helppo. Cassia on ryhmässä etsimässä todennäköisintä vasta-ainetta sisältävää kasvia. Xander on lääkäri ja hänen tehtävänsä on valmistaa lääke. Ky on saanut tartunnan, joten hän on se jolla testataan. Vaarana on kuitenkin se, ettei Ky selviä hengissä ja kuoleman kello tikittäessä hiljaa eteen päin painostaen Cassiaa ja Xanderia. Onhan pelissä Cassian rakastaja ja Xanderin ystävä. Cassia löytää vasta-aineen ja lääke saadaan annettua ajoissa Kylle. Yhteiskunta saadaan pelastettua.

Minusta kirja oli loistava päätös osa tälle trilogialle. Kertoessaan kolmesta näkökulmasta pääsi perille kaikkien ajatusmaailmasta. Henkilöhahmoja ymmärsi enemmän, kun sai tietää mitä he ajattelivat. Minusta se oli vain nerokasta. Henkilöhahmoihin pääsi syventymään, ja löysi uusia puolia kuten, että Xander on katkera Cassialle, mutta lojaali ystävälleen eikä näin ollen jätä heitä pulaan, vaikka häntä on loukattu.

Kirja on syvällinen ja kertoo niin rakkaudesta kuin henkilön itsenäisestä kasvusta ja ymmärryksestä, joka syntyy vain kokemuksen kautta. Rakkaudesta kirja kertoo elävästi ja kaiken voittavasti. Kirjan rakkaus on lempeää ja voi tuntea pehmeyden, joka siitä välittyy. Tarinassa on myös katkeraa rakkautta, jota lukiessa sydäntä viiltää kipu.

Minua jäi häiritsemään kirjassa se, että kirja jätti asioita auki ja ne jäivät mietityttämään jälkeen päin. Häiritsevää oli myös se, että loppu oli kaikkien osalta makean imelän onnellinen. Oli ihanaa kun Ky ja Cassia saivat toisensa, mutta kun kaikki saivat onnellisenlopun. Xanderkin löysi uuden rakkauden ja tuntui kuin kirjailija olisi väkisin yrittänyt tunkea Xanderille onnellisen lopun. 

Sarja kokonaisuudessaan oli loistava, mutta ensimmäistä osaa ei oikein paremmaksi voi päästä. Niinhän siinä kävikin, ettei Rajalla ja Perillä oleet niin hyviä kuin olisi toivonut.

Arvio: <3<3<3<
             Kolme ja puolisydäntä. Kirja oli hyvä, mutta ei yltänyt samalle tasolle aiempien                      osien kanssa ja jäi siis vaisuksi. Myös pakotettu onnellinen loppu ärsytti

Vielä lopuksi lainaus
         "Hän tietää, että olin täällä. Ja että rakastin häntä.
                              Sen hän aina tietää, ellei päätä itse unohtaa."
                                                                                                                  -Ky

Toivotan teidät tervetulleiksi HimeKamin lukudiplomiin. ^^ Täällä törmäät niin uusiin 
kuin vanhoihin kirjatuttuihin ja pääset lukemaan miun pohdintoja näistä kirjoista. 
Toivottavasti viihdytte. ^^


Nyt on saatu blogi tehtyä. Vielä pitäisi muokkailla ja tehdä tästä oman näköisensä. 
Muuten alkaakin sitten olla valmista.
Elikkä tämä blogi on Riihimäen lukion lukudiplomi blogi ja tällä blogilla suoritan diplomin.
Aijon lukea diplomi kirjat fantasia, scí-fi ja historia painoitteisesti, mutta joukkoon mahtuu paljon muutakin. ^^


Kirjoja jotka aijon lukea!


Klassikot

- Leo Tolstoi: Anna Karenina
- Joanne Harris: Pieni suklaapuoti
- Agatha Christie: Kymmenen pientä neekeripoikaa
- J. R. R. Tolkkien: Hobitti eli sinne ja takaisin

Suomalainen nykyproosa

- Hannu Rajaniemi: Kvanttivaras
- J. S. Meresmaa: Mifongin perintö

Ulkomainen nykyproosa

- Ally Condie: Perillä
- J. R. Ward: Pimeyden rakastaja
- George R. R. Martin: Valtaisuinpeli

Tietokirja

- Markus Bennemann: Pistoolirapu ja muita eläinmurhaajia
- Elina Lappalainen: Syötäväksi kasvatetut


Tämähän on vasta alkua. Täydentelen tätä listaa löytäessäni haluamiani kirjoja. :)
Uskon myös, että lista elää :)